sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Vaahterasiirappitahmaa levynkansissa ja pöytäliinassa

Jääkaapissa on poltellut jo useamman viikon verran Alpron soijavaniljakastike. Ei mitään muistikuvaa, miksi se on sinne ilmaantunut ja minulla ei tunnetusti säily mikään sokeripitoinen, niin en oikein ymmärrä miten pysynyt avaamattomana näinkin pitkään. Nyt kuitenkin sain tarpeekseni ja sisaren kanssa tulimme siihen lopputulokseen, että tilanne vaatii pannaria. Olemme molemmat kykenemättömiä lettujen paistoon, mistä voi varmaan syyttää mummoa, kun teki niin hyviä ettei ole tarvinnut itse opetella.

Äkkiseltään en muista olenko kertaakaan aiemmin tehnyt vegaanista pannukakkua ja sen suuremmin jaksamatta perehtyä tyydyin Vegaanin kasviskeittokirjan- ohjeeseen, vaikkei skeptisyydeltä voinutkaan välttyä. Aiemmat kokemukset kyseisen kirjan leivonnaisista ovat hieman nihkeitä. Yhtälailla sokerin ja rasvan kanssa ei tarvitse kitsastella, vaikka tehtäisiinkin vegaania, sillä kuivista ja mauttomista kakkareista tulee vain paha mieli.

Photobucket

Ohjetta tosin oli pakko vähän fiksata, sillä olin arvioinut väärin soijamaitoni riittävyyden eikä huvittanut juosta uudestaan kauppaan sen tähden.

Pannari (uunipellillinen)

8 dl soijamaitoa
1 dl fariinisokeria (tavallinen sokeri käy varmasti yhtä hyvin, mutta sitä nyt sattui olemaan ja tuppaa aina kovettumaan, vaikka kuinka yrittäisi pakata ilmatiiviisti.)
½ tl suolaa
25g sulaa margariinia
1½ dl soijajauhoja
4½ dl vehnäjauhoja

Kun sekoittaa em. järjestyksessä ainekset sekaisin, niin pitäisi tulla hyvä taikina ja kaadetaan vaan leivinpaperitetulle uunipellille. Paistetaan 220-asteessa noin puoli tuntia. Käsityksemme siitä monelta meni uuniin erosivat toisistaan, niin en ole ihan varma oliko loppupeleissä 20 vai 30 minuuttia, mutta eiköhän se sitten ole valmis, kun alkaa näyttää kullanruskealta.

Photobucket

Photobucket

Ei se sitten ollutkaan pahaa tai edes kuivaa. Niin hyvää itseasiassa ettei päällisillä vuoraaminen olisi ollut ihan pakollista. Sen verran kuitenkin opin seuraavaa kertaa ajatellen, että kannattaa antaa jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista, sillä jäi varsin taidokkaasti kakkulapioon kiinni, mikä piti ottaa avuksi pelliltä irrottamiseen. Kyllä vielä opin ja onhan vohvelirautakin keskitty, jos ei tämä muuten luonnistu.

p.s. Vaniljakastike osoittautui juuri niin hyväksi, että huomaamatta käynyt jääkaapilla syömässä lusikalla suoraan purkista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti