Oodi Alprolle ja kesäbingon tilannekatsaus

Tämä on oikeastaan jo viime vuoden juttuja, mutta miten lie unohtunut lähettää ylistystä ja suuret kiitokset Alpron suuntaan Airy & Creamy- vispikerman kehittämisestä. Aikaisemmat kokemukset täysin kasvipohjaisista kermoista leivonnan puolella ovat olleet lähinnä pettymyksiä. Kaurapohjaiset ovat olleet vetisiä ja mauttamia, ja soijapohjaisista jäänyt iljettävä kalvo kitalakeen eikä maussakaan ole ollut kehumista. Vastaavasti tämä on rakenteeltaan ilmava, mutta silti napakka, joten soveltuu hyvin myös pursotuksiin. Kulinaristiselta kantilta katsottuna ei maussa eikä suutuntumassa ole valittamista. Ammatinvalinnan puitteissa on tullut kermojen kanssa pelattua ihan kiitettävästi, niin mielestäni tämä ei radikaalisti eroa siitä lehmästä tulevaan. Hinta on kohtuullinen ja saatavuus hyvä. Kannustankin kaikkia nyt parhaana mansikkakakkusesonkina antamaan lehmille ansaitun loman ja valitsemaan Alpron.

Alla muutama kuva, jossa esiintyy em. maailmanpelastuskeksintö.

(Tragikoomista, että kuvatiedostoissani on kohta enempi kuvia ruuista kuin ihmisistä, mutten edes tee niillä kuvilla mitään, kun en tunnu saavan aikaiseksi purkaa reseptejä tänne.)



Viime talvena kuuntelin Kaj Chydeniusta kera mustikkarahkan. Purkki alproa vispattuna, n. puoli purkkia maustamatonta soijajogurttia ja marjoja/hedelmiä silleen sopivasti. Toimii varmasti myös ilman Chydeniusta.



Inspiroiduin talvella Gopalin valkosuklaa-mustikka- kakusta ja yritin tehdä itse samanlaisesta. Pohja taisi jäädä vahingossa vähän raa'aksi ja suklaata olisi voinut olla enemmän, mutta muuten ei valittamista.



Sitruunatäytelakut ovat olleet tämän kesän hitti, mikä on heijastunut keittiöönkin. Ensimmäisessä versiossa sitruunapiiraastani oli omat puutteensa, mutta aika äkkiä se silti hävisi parempiin suihin. Kunhan raparperi- ja mansikkasesongista päästään, niin täytyy palata asiaan. Mistä tuli mieleen, kun sitruunapiiraan ohjeita etsiessäni törmäsin youtubevideoon, jossa tekivät vegaanista sitruunamarenkipiirasta! Lähinnä yllätyin siitä, miten sai aikaan niin kuohkean marengin kananmunankorvikejauheesta. Ainakin näytti samalta mitä "alkuperäinen". Sen verran jäi kyseinen ohje polttelemaan, että varmasti on joskus pakko testata. Pisteenä i:n päälle leipomossa oli tatuoitu punkkipoju.

(Oho, mikä myyntipuhe. Ansaitsisin tästä hyvästä vuoden vispikermat veloituksetta. Jos joku Alpro- ihminen sattuu lukemaan, niin kröhöm.)

Tämä kaikki tuli mieleen, kun menneen viikon aikana olen ollut usemmassakin eri keittiössä tekemisissä kyseisen valmisteen kanssa. Tulevalla viikolla voisin yrittää pyöriä omassakin keittiössä, sillä perjantaina allekirjoittanut täyttää vuosia ja mikä olisikaan parempi tekosyy leipomiseen.

Kesälomasta on yli puolet jo takana, mutta tuntuu jo nyt siltä etten olisi ollut kuukausiin töissä, mikä on jo voitto itsessään. Kesäbingosta olen päässyt vetämään jo yli Joensuun ja kroketin, jes! Huomenna alkaa heinäkuu ja viimeinen lomaviikko, joka on selviä suunnitelmia vailla ja hyvä niin.

Loppuun vielä blogivinkki! En ole ikinä suuremmin innostunut sisustamisesta, joten sisustusblogeihinkaan en ole kokenut tarpeelliseksi perehtyä. Tämän, Vicodin Kuvalehti- blogin löysin facebook- suosituksen kautta ja huomaamattani olen jäänyt koukkuun. Kaikenlaista krääsää arvostavana henkilönä koen samaistumista ja on aina kiinnostavaa lukea, kun joku keksii näperrellä itse kaikkea siistiä. Tämän blogin innoittamana olen miettinyt vauhdittuisikohan roskien vieminen sillä, että liimaisi askartelusilmät roskapöntön kylkeen. Voisi ainakin kuvitella, että vaikutus olisi positiivinen, jos aina roskakaapin oven avatessa vastassa olisi syyttävästi tuijottava silmäpari. Huomenna voisin asioida Tiimarissa.

Kesä älä vielä katoa

Keväällä piti kirjoittaa siitä, miten paljon mieltäni ilahduttaa kinoksien alta paljastuvat asfalttiläntit ja talvisen maihariluistelun jälkeen tennareiden käyttäminen on ihanan kepeää. Hiljattain siitä, kuinka kesän tietää tulleen, kun sormissa tuoksuu raparperi ja korttelin miehet/papat ovat alkaneet pitää kokoontumisajojaan pihalle talviteloiltaan tuoduilla puistopenkeillä. Eilen oli juhannusaatto, merkki keskikesästä. Taiat jäivät taas tekemättä, uudet lokinpoikaset opettelevat pian lentämään ja syys saapuu hiljakseen. No ehkei sentään vielä, mutta tällä menolla hyvinkin pian.

Suurempien kesäsuunnitelmien tekemisen lopetin joskus teininä. Keväisin ei saanut koulujutuilta mitään järkevää aikaan, niin kaiken siirsi kesälle, silloin kun on aikaa. Loppujen lopuksi ei se ikinä oikein toiminutkaan ihan niin. Suureelliset suunnitelmat tuovatkin useimmiten vain hirvittäviä paineita ja kesä muutenkaan ei ole vuodenajoista helpoin. Ilmassa ikään kuin leijuu sanomaton sääntö siitä, kuinka koko ajan pitäisi olla menossa ja hirveän kivaa. Tähän kesään valmistautumista tosin helpotti tieto siitä, että koko kesä menisi töissä, niin ei ehtisi liikaa pyörimään tekemättömyyden ympärillä. (Paitsi nyt, kun olen seuraavat kaksi viikkoa lomalla! Silti keväällä mietin, että pitäisikö keksiä jotain suht helposti toteutettavissa olevia kesätehtäviä ihan vain siksi, ettei koko kesä menisi vain juostessa kodin ja Telakan väliä. Oli sopiva laatikkokin, josta olisi ollut hyvä askarrella kesätehtävälappusille rasia, mutta sekin sitten jäi. Toisaalta ollaan vasta kesäkuun puolivälissä, niin ehtiihän tässä halutessaan vielä vaikka mitä.


(Ostoslistalle voisi lisätä värilliset kynät, sillä kuinka ankeaa! Kalenterikin näyttäisi kivemmalta, jos kaikkia merkintöjä ei olisi tehty mustekynällä. Ei sillä, että hirveästi olisi merkittävää, mutta tykkään huijata itseäni ja kirjoittaa kaikkea epäolennaista päivät täyteen, niin näyttää kivemmalta. On myös huomattavasti hauskempi lukea myöhemmin.)

Tein tuon äsken sen pohjalta, mitä äkkiseltään tuli mieleen. Varmasti paljon potentiaalisia juttuja jäi uupumaan, kuten Tampereen tutkiskelu. Viime kesänä tehtiin silloisen toverin kanssa muutama retki niin, että ajattiin bussilla jonnekin ja käveltiin ympäriinsä. Talvella moiseen ei hirveästi viitsi ruveta.

Sinäänsä kaikki listatut asiat ovat suht selkeitä etteivät edes tarvitse pohjustusta, mutta pohjustan silti!

- Erään toverin kanssa kerhosta ollutkin jo puhetta. Yritän tunnollisesti katsoa läpi 1001 elokuvaa, jotka jokaisen tulisi nähdä vähintään kerran- kirjaa ja useasti jäänyt filmien jälkeen olo, että jos tästä voisi jonkun kanssa keskustella, niin voisi saada huomattavasti enemmän irti.

- En ole tainnut uida järvessä sitten kesän 2007. Voisi olla korkea aika.

- Oikeastaan mielessä yksi tietty tuntematon kahvilamimmi, joka vaikuttaa kivalta ja jännältä. Tuo kohta voisi yhtä hyvin olla uuteen ihmiseen tutustuminen, mutta olla omalle kohdalleni olisi ehkä liian haastava, sillä en ole niissä hommissa kauhean hyvä. Joskus vahingossa vaan onnistuu.

- Ylöjärven eläinpuisto, tarkemmin Pirttikallion kotieläinpiha oli jo viime kesänä työnalla, mutta niin vaan jäi.

- Krokettiakin olen miettinyt jo monta kesää, muttei ole ollut peliä eikä niinkään pelitovereita. Vähän epäilen nytkin, mutta mistä sitä ikinä tietää.

- Nina palasi Bristolista ja asettui takaisin Joensuuhun tällä viikolla. Raha-, aika- ja elämäongelmien takia en ole vielä kertaakaan päässyt vierailemaan hänen tykönään siellä, mutta nyt menen, kun festarimatkatkin jää tältä kesältä väliin. Junaliputkin on jo hankittuna, joten täältä tullaan!

- Baarissa työskennellessä olen huomannut, miten metkaa on yrittää puhua/myydä oluita, kun itse ei tiedä niistä juuri mitään yksin senkään takia etten ole ikinä oppinut olutta juomaan. Parhaimpia ovat kaikki Tsekin, Belgian ja Saksan suunnalta tulevat nimihirmut. Hiljaa hyvä tulee, oppia ikä kaikki ja mitä näitä nyt on.

- Olin suunnitellut hankkivani kertakäyttökameran kesäksi, muttei olekaan ollut (muka) aikaa jäljittää kameraa. Tapauksessani olisi ollut muutenkin varmasti enemmän kuin heittäisi rahaa ojaan, mutta olisi ollut vain jännittävämpää. Yrittänyt nyt kuvata mahdollisimman paljon ihan tavallisella kameralla. Pointtina tälle olisi ollut niiden pohjalta koota jonkinlainen skräppikirja syksyllä. Katellaan, miten käy.

- Sain Maijalta Tarot- pakan joskus viime talvena ja yrittänyt pitkin kevättä opiskella, mitä stressiltä ja kiireeltä malttanut. Jotka yhtään mystisiin juttuihin perehtyneet ymmärtävät varmasti sen, miten ei pysty keskittymään puolihuolimattomasti vaan vaatii tietynlaisen mielialan. Yrittänytkin nyt kaikkina kiireettöminä aamuina perehtyä. (Kyllä minusta noita vielä tulee!)

- Pandalla olen käynyt elämäni aikana lukemattomia kertoja, mutta pointtina olisikin käydä yhdessä erään yhtä innokkaan lakutoverin kanssa. Kaikki ammattimaiset bloggaajathan tekevät retkiä retkupuljuihin ja ties minne, niin tämä olisi vähän niin kuin semmonen retki!

- Marjastuksesta on lapsuuden ajoilta aikamoisia traumoja. Lähinnä se, miten ei ole päässyt pois sieltä metsästä sillon kuin ei enää huvita, vaan jäänyt väistämättä jumiin. Viime kesänä huomasin, miten mökillä mustikoita kasvaa aivan pihassa niin paljon, että riittäisivät aivan hyvin omiin tarpeisiin, jos vaan viitsii poimia. Viime kesänä bongasin myös lehdestä reseptin mustikkahilloon, johon tuli kardemummaa ja vaniljaa, mikä toimikin tämän marjastusboigotin kaatavana tekijänä. Jäi sitten kuitenkin marjat maahan, kun mökille ei enää ehtinytkään. Tuo kyseinen resepti polttelee edelleen mielessä, niin jospa tänä kesänä tekisi asialle jotain.

Voisi myös tehdä jonkun yleisen elämäbingon, johon voisi laittaa ainakin pyrkimyksen olla spontaanimpi, opetella syömään monipuolisemmin kasviksia, armollisuus omaa temperamenttia kohtaan, olla ikinä lopettamatta hyvän musiikin rakastamista(olisi tuon varmasti voinut paremminkin ilmaista) ja diskota niin paljon kuin ehtii. Voi myös olla tekemättä, niin on jännempää.

Nyt jatkan tämän päivän suorittamista pukeutumalla ja kiipeämällä Pyynikin näkötorniin. Toivottavasti vegaanisia munkkeja on tarjolla!

Loppuun vielä täytyy mainita kuinka 22-pistepirkko ei mene ikinä pieleen. Tuli huomattua eilen jälleen kerran. Voitte itse kuunnella tuosta, jos ette usko. On muuten riipaisevimmat co-starsit tuossa videolla. Hipovat samaa viivaa Matti Pellonpään kanssa. Petsi, tuo koiraakin koirampi!