(Kirjoittajan huomio: Esilukiessani huomasin etten tiedä mikä tämän tekstin tarkoitus oli, sillä piti puhua jostain ihan muusta. Syyttäkäämme siis Nicky Wireä ja elimistöni sokerivajetta.)
En tiedä oliko enemmän vaikutusta sillä, että viime viikolla tuli syötyä kaikkea höttöä niin paljon, että en olisi ihmetellyt jos suonissa olisi virrannut hattaraa (paitsi ettei hattara virtaa, mutta hattara oli mielikuvana mukavampi kuin valkoisenkeltainen rasvahyhmä, josta verisuonet on tukossa. Eipä sekään kyllä pahemmin virtaa. No joo, antaa olla.) vai kuinka yritin kannustaa rappiolla olevaa muusikkoa luopumaan kaljasta viikoksi, niin minä olen ilman sokerin ja jumppaan joka päivä. Muusikon puolesta en mene puhumaan, mutta miullapa on viides sokeriton päivä menossa ja jumpannutkin olen eli hyvä mie! Vastaavanlaiseen suoritukseen olen tainnut viimeksi yltää viimeksi syksyllä 2010.
Sokerille (eritoten karkille) olen ollut perso niin kauan kuin voin muistaa eli varmasti jostain sieltä, kun olen oppinut syömään itse. Lukiossa opetin itseni siihen, kun ahdisti mennä yksin ruokailuun, oli muuten luppoaikaa tai vaan kurjaa, niin mikäpä sen parempi tapa tappaa aikaa kuin valita irtokarkkeja. Tietenkin jos oli kivaa, niin sitä sai juhlistaa karkilla eli oikeastaan aina oli joku pätevä syy. Jäänyt vaan pahasti päälle, sillä monesti huomaa ettei edes tee mieli, mutta tottumuksesta karkkihyllylle on kaikista helpoin suunnistaa. Onhan niitä (karkki)lakkoja ollut aiemminkin, mutta useasti jäänyt niitä porsaanreikiä, että kyllä näitä jogurttirusinoita voi syödä eikä suklaakeksi ole yhtään sama kuin karkki. Nyt olen pysynyt lujana, sillä itseänihän minä siinä vaan huijaan.
Toisaalta sokerista luopuminen on aina vähän sellainen identiteettikysymyskin. Parhaiten tuntevat tietää, ettei läsnäollessani säily karkit ainakaan ("Joo se Tupla on mun. ET SYÖ SITÄ.") ja taannoin toveri sanoikin, että sinun kanssa ollessa alkaa aina tehdä mieli karkkia. Niin, että olenko minä enää minä, jos alan terveelliseksi?
En tiedä johtuuko tästä helteestä, kun ei muutenkaan ole oikein ruokahalua, sillä ei ole pahemmin edes tehnyt mieli mitään. Yksi ilta olisin tosin halunnut syödä kaiken mahdollisen, mitä vaan keksin. Kertoo jotain, kun ensimmäisenä ulko-ovestani eteiseen tullessa näkyy Pandan lakumainosjuliste (Johtuu siitä oikeasta pandasta, mikä julisteessa on, niin siksi on seinällä. Kerran oli toveri, joka semmosen minulle järkkäsi.) ja vaikka ne hedelmälakut on vielä tosi pahoja, niin olisin ollut valmis panttaamaan vasemman käteni niistä. Päädyin myös kirjoittamaan Spotify:n hakukenttään "karkki", jos joku olisi biiseissään jakanut ahdinkoni, mutta vesiperähän se oli. Candy:llä löytyy kyllä vaikka mitä, sillä niistä olen tehnyt soittolistankin joskus, mutta ei niissäkään tainnut olla mitään karkkikaipuusta. Mutta siitäkin illasta selvittiin ja nyt on enää kaksi päivää jäljellä. Tosin ajattelin, että voisi yrittää (taas) ottaa jonkunlaisen karkkipäivä- systeemin käyttöön ettei menisi heti ihan överiksi. Se ainakin tullut todettua niin moneen kertaan, että ei se sokeri sitten kuitenkaan oloa ainakaan paremmaksi tee.
Jotta ei jäisi epäselväksi obsessoitumiseni karkkiin ja siitä puhumiseen, niin muistin juuri aloittaneeni joskus listaa hyvistä hetkistä, joissa karkki on ollut osallisena. Muistilistamainen ilman sen kummempia tilannekuvauksia, niin ei hirveästi kerro mitään mistään, mutta ei se haittaa.
* Amerikanpastillit Lauantaidiscossa syksyllä 2009.
* Jyväskylässä kesällä -09 Amerikanpastilleja Sokokselta ("Jackpot!") ja Tuuli uhkasi puistossa heitellä meidän oranssit pitkin nurmikoita.
* Satamanyössä 2008 oltiin Annan kanssa surullisimmat metrilakukaverit.
* Kuinka Ninan kanssa pitää Jyväskylässä ollessa käydä Kalpiksella, että voidaan olla kuin -09 kesällä, kun oli hillolla täytettyjä vaahtokarkkeja (hyi!) ja minulla jogurttilakuja.
* Sofia, Helsinki ja pandakarkit kesällä 2010.
* Parhain vaahtosuklaa, jota syötiin Sannan kanssa Riiassa -07.
* Irtokarkit Vastavirran takahuoneen lattialla toukokuussa -10.
* Kuinka helmikuussa (-10) rämmittiin Antonin kanssa holtittomassa lumisateessa karkin perässä, eikä Makuuni ollut edes auki. Vastaavasti huhtikuussa oli ja niitä karkkeja syötiin peiton alla vielä seuraavana aamunakin.
* Olin Antonilla ensimmäistä kertaa yökylässä ja aamulla steppailtiin käsikädessä kaupasta karkkia aamupalaksi.
* Kun juna oli kolme tuntia myöhässä ja syötiin filmtownin karkkeja Lahden rautatieasemalla. Antonin ilme epämääräisen rommikarkin jälkeen!
* Sörnäisten metrotunnelin karkkikaupan tyttö!
* Elokuussa -10 Tavastian edustalla Hannan kanssa tupakoitiin ja Suvi kaivoi kassista irtokarkkeja.
* Utun ostamat karkkijauhoputket ennen Violan Torven keikkaa -10.
* Muumitikkarit äidin lähettämässä t-paitapaketissa -09.
* Pahat colalta ja banaanilta maistuvat, joita Sanna yritti syöttää minulle elokuussa 2010.
* Joulukuussa -09, kun menin Popedan keikan sijaan Maijalle syömään Makuunin karkkeja.
* Keskustelut Simon kanssa siitä kuinka irtokarkkipussin sisältö määrittää ihmisen persoonallisuutta tai kuinka siitä voisi tehdä tutkimuksen.(tähän en kyllä vuotta osaa heittää. Varmaan -07 tai -08)
* Lapsena Mummolla oli aina kettukarkkeja, Omareja tai Fazerin parhaita.
* Kesällä -08 sain Kialta lahjaksi tikkarin panda- avaimenperällä.
* Tuulialle kehittämäni aarteenetsintä lapsena ja sai käydä ostamassa karkkia yksin omalla rahalla.
* Kevättalvella 2011 Jyväskylän Kaupunginteatterissa riipaisevin näytelmä, jonka lopuksi jaettiin mummomaisia elämänohjeita ja kettukarkkeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti