Vaikka nimi siihen saattaa viitata, niin muodista tai vaatteista ylipäänsäkään ei ole tarkoitukseni kirjoittaa. Ei sillä, että niistä mitään ymmärtäisinkään. Tosin muistan kuinka muutama vuosi sitten koulussa jokainen sai paperin, johon muiden piti kirjoittaa positiivisia asioita tästä henkilöstä. Omaan paperiini kaksi luokkatoveriani oli kirjoittanut "tyylikäs", mikä oli hieman hämmentävää, sillä useimmiten peilistä takaisin katsova näyttää siltä, että olisi voinut nousta lähimmästä ojasta.
Raitapaidoista sen verran, että ovat olleet kaapissani vallalla jo useamman vuoden ajan. Mieltymys voi yhtä hyvin olla geneettistä, sillä äidin vaatekaappiin vilkaistessa ei juuri muuta näykkään. Tosin värinäkemyksemme hieman eroavat toisistaan, mutta silti sama lopputulos. Raitapaidoista on oikeastaan tullut perheemme sisäinen vitsi, mutta huonomminkin voisi mennä. Niin tai näin raitapaidat vaan ovat parhaita!
Syitä tämän blogin aloittamiseen oli useampia. Muutama vuosi sitten leivontablogeista inspiroituneena sain lopulta aikaan aloittaa oman. Alkuun sitä jaksoin suht aktiivisesti päivittääkin, mutta sitten katosi kameran piuha, tietokone hajosi ja lopulta silkasta saamattomuudesta vaipui täydelliseen koomaan. Mielessä on käynyt useaan kertaan menneiden vuosien aikana palauttaa kyseinen blogi takaisin elävien kirjoihin. Huomaamatta tullut opittua/oivallettua yhtä sun toista aiheeseen liittyen niin opiskelujen puitteissa kuin siviilissäkin, joten materiaalia olisi ollut vaikka lampaille syöttää. Kynnys vaan tuntui olevan liian suuri, kun lamaannus iski heti alkumetreillä ja mitäpä sitä itseään turhaan kiusaamaan.
Yksi päivä tajusin, kun otti päähän tunneroina, joka pursuilee paperisen päiväkirjan sivuilta jyräten kaiken muun alleen arjen hyvistä hetkistä suurempiin mullistuksiin, että tulisiko tälla tavoin ajateltua edes hetken jotain muuta. Tietenkin aina ensisijaisesti kirjoittaa itselleen, mutta jos on olemassa riski, että joku muukin saattaa lukea, niin mielellään hieman rajoittaa turhuuksia. Näinpä mitä kätevimmin saan yhdistettyä leipomishommat ja höpöhöpö- jutut, sillä niin paljon leivo kumminkaan etteikö väliin mahtuisi muutakin. Sitäpaitsi minun blogi, minun säännöt eli ihan parasta.
Mitähän vielä. Olen aina ollut sokea omille kirjoitusvirheille ja varmasti näkyy muutenkin etten ole mitään akateemista kirjoittanut liki neljään vuoteen, mutta yritän kovasti saada pilkut osumaan oikeaan kohtaan ja yhdyssanat pysymään kasassa. Puolipiste on välimerkeistä lemppari, vaikka osuukin oikein ehkä joka viidenellä kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti