We can build a new tomorrow, today!

Henkilökohtaista kriisiaikaa elettäessä on kaikista paras keskittää kaikki ajatuksensa ja tarmonsa jonnekin aivan muualle, kuten esimerkiksi maailman pelastamiseen. Olen lueskellut paljon viimeisen viikon aikana Raisan Maailmanpelastus operaatiosta ja innostunut sen myötä itsekin vähän kartoittamaan omia kulutustottumuksia ja elämistä ylipäänsä, että voisiko jotain tehdä ekologisemmin. (Suosittelen jokaisen edes vilkaisemaan, sillä tosi hyviä, arkiläheisiä vinkkejä.) Helposti saattaa käydä niin, kun jonkun asian on tottunut tekemään tietyllä tapaa, niin ei sitä itse välttämättä edes tajua tekevänsä ennen kuin joku toinen siitä huomauttaa tai vastaavasti alkaa itse ajatella uudesta näkökulmasta. Huvitti alkuun suorastaan, miten tunnollisesti eräs toverini sulkee eteisvaloni aina lähtiessään ja vaikka itsekin pyrin siihen, ettei valot pala turhaan, niin huomannut miten saatan juosta erikseen sitä sulkemaan, jos joltain kylään tulleelta on jäänyt palamaan.

Toki on hyvä ottaa huomioon realiteetit ja järjenkäyttö tässäkään asiassa ei ole kiellettyä. Itse huomannut vuosien saatossa sen, että tietyissä asioissa olen hyvinkin ehdoton, kaikki tai ei mitään- tyyppi ja monesti näitä asioita miettiessä päätynyt miltei hengenahdistuksen partaalle, sillä kaikkea ei vaan voi ottaa huomioon ja täten minun täytyy olla vähintään epäonnistunut ja kelvoton. Eihän tällainen ajatusmalli palvele ketään ja sen verran elämästä oppinut, että ei tätäkään asiaa tarvitse ottaa kuolemanvakavasti. Jos joku tahtoo, niin en kiellä, mutta itse pysyn mielummin järjissäni ja rahkeitteni mukaan teen sen minkä pystyn. Ehkä se on se ahdistus siitä, että joku on osoittamassa sormella, vaikka harva fiksu sellaista tekee ja hyvä niin, sillä minusta jokaisen olisi hyvä pääsääntöisesti keskittyä vain omiin tekemiinsä ennen kuin alkaa arvostella toisia. Mahdollisesti puhuin juuri itseni pussiin, sillä mitä muutakaan tässä yritän, kuin herätellä jokaista miettimään uudestaan arjen valintojaan, mutta lähtökohtaisesti ehkä enemmänkin yritän vakuuttaa itseni siitä, ettei kukaan muukaan ole täydellinen tässäkään asiassa.

Monesti kuulee sitä, miten ihmiset puhuvat ajatelleensa ryhtyvänsä kasvissyöjiksi, suosivansa enemmän luomua, vähentävänsä yksityisautoilua ja mitä ikinä. Kaunis ajatus kyllä, mutta surullinen faktahan on se ettei pelkällä miettimisellä mikään miksikään muutu. Ei sen tarvitse tarkoittaa sitä, että koko elämä pitäisi kerralla pistää uusiksi, vaan juuri niitä pieniä tekoja kuten valojen sammuttamista, kierrättämistä ja kotimaisen suosimista esimerkiksi. Paljon se riippuu siitä, minkä kukin kokee itselleen tärkeäksi ja missä menevät ne oman mukavuusalueen rajat, mutta mielestäni jo se, että edes yrittää on parempi kuin ei mitään. Huomaamatta nousee niskakarvat pystyyn näistä "ei minua kiinnosta"- ihmisistä, sillä en ymmärrä miten nämä henkilöt pystyvät elämään itsensä kanssa tai lähinnä sivuttamaan kaiken. Tunnetusti tieto lisää tuskaa, niin toisinaan kyllä on miltei kateellinen, että jos voisikin vain lakata ajattelemasta ja elää omassa kuplassa, joka ei olisi mitenkään sidoksissa muun maailman kanssa. Harmi vaan, että ei ne ongelmat siten mihinkään katoaisi. Miettinyt, jos jokaisen päättäjän tai ei, ihan jokaisen katutallaajan otsaan tatuoitaisiin IF YOU TOLERATE THIS YOUR CHILDREN WILL BE NEXT, niin pistäisikö se ihmisiin yhtään enempää liikettä, kun sitä joutuisi joka aamu tavaamaan ensimmäisenä peiliin katsoessaan. Voisi kuvitella ainakin, että jos ei mikään muu motivoi niin omat lapset edes ja että heille olisi tulevaisuudessa tarjolla muutakin kuin kasa paskaa.



Siinä olikin sitten paatosta kerrakseen! Toivottavasti en pahoittanut kenenkään mieltä, sillä se ei ollut tarkoitukseni. Sukkela tunne, että tätä saattaa jokunen lukeakin, kun kävijälaskuri näyttää yli tuhatta näin muutaman kuukauden jälkeen, mikä on lämmittänyt mieltä tosi paljon. Tämän aiheen tuntumassa on tarkoitus pysytellä varmasti vielä jatkossakin, mutta lähinnä keskittyä vain omiin tekemisiini ja välttää minkään tasoista saarnaamista, sillä ei se ole minun paikkani.

Tämä viikko on pelkkiä etäpäiviä koulun suhteen, joten pystyn täysipäiväisesti keskittymään vaan maailmanpelastussuunnitelmani kaavoittamiseen. Tänään piti tosin käväistä koulussa aamupäivällä, enkä olisi millään malttanut kaikelta intoilultani. Ei tee edes mieli lakuja, kun saa niin suuret kiksit tästä innostumisesta, jesjes!