Kesytin monsterin ja olin retkellä

Maailmanpelastusinto on yhä läsnä siitäkin huolimatta, että kirjoittamiseni takkuaa. Viikon ekotekona avasin vessan viemäriä etikalla ja soodalla, eikä vegaanisen viikkoni kanssakaan ole ollut mitään ongelmaa. Varmasti suuri tekijä ollut se, ettei ole ollut koulua kuin yhtenä päivänä, sillä ei siellä kestä kokonaista päivää kahvitta ja kahvini tykkään maidolla juoda, niin eipä siellä ole soijamaidosta tietoakaan. Tällaisten tilanteiden takia tulisikin opetella juomaan kahvia mustana.
Maailmanpelastuksesta en ajatellut nytkään tämän enempää kirjoittaa, vaan sisareni juhlista, joissa olin eilen tai pikemmin uudesta suosikki leivonnaisestani, jota vein mennessäni tuliaiseksi. Kyseinen leivos on peräisin Raisan uudemmasta Puputytön juhlakirjasta. En ole aikaisemmin saanut aikaiseksi tehdä itse, mutta viimeksi keskiviikkona en vaan voinut jättää maistamatta, kun Maija oli tehnyt. Sivuhuomautuksena se, kuinka voin taas olla vähän ylpeä itsestäni, kun syönyt tuota ja torstaista Valkosipulitoffee- kokeilua lukuunottamatta tosi nätisti koko viikon. Hyvä Suvi!



Ensinnäkin, jos leivokseen tulee lakua, niin ei vaan voi mennä pieleen ja tähän tulee muutenkin kaikkea, mikä elämässä ei vaan ikinä petä! Juhlijat näyttivät jakavan mielipiteeni ja kuulemani mukaan innokkaimmat olivat vielä aamullakin kaihoisasti raapineet vuuasta viimeisiä murusia. Ei siis epäilystäkään etteikö yhtä hyvin kesyttäisi sitä hirveintä peikkoakin. Suosittelen ensitreffeille!

Hirviönkesyttäjä eli laku-suklaa-kookos- vuokaleivonnainen

5 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
250g margariinia (mie laitoin vaan 200g)
2 dl sokeria (tai puolet intiaanisokeria, puolet tavallista)
2 dl muscovadosokeria (käytin ite ruokosokeria ja fariinisokeri käy varmasti yhtä hyvin)
2 tl No Egg- jauhoa sekoitettuna 4 rkl:aan vettä
1 tl vaniljasokeria tai -aromia
3,5 dl kaurahiutaleita (loppuivat kesken niin olisiko tullut joku pari desiä)
180 g tummaa suklaata rouhittuna n. 0.5cm paloiksi (mulla oli 150g, josta oli maistettu parin palan verran)
200 g lakuja puolitettuna
1 dl kookoshiutaleita

Taikinasta tulee tosi tuhtia, niin kävi mielessä jos jauhoja olisi laittanut hieman vähemmän. Oivallus tosin tuli vasta siinä vaiheessa, kun olin jo ehtinyt sotkea sekaan muut jauheet, niin pieleen meni. Ensi kerralla sitten! Ei siinä muuta eroa, mutta vähemmillä jauhoilla lopputulos on enemmän browniemainen ja tälleen vähän kuin iso keksi. Se taas riippuu siitä kummasta tykkää enemmän, eikä yhtään huono tälleinkään, kun leikkaantuu hyvin jne. Ehkä enemmänkin se, että helpompi saada sekoitettua, jos vähemmän jauhoja.


(Tarpeistoa. Kävi taas mielessä, että olisi varmasti fiksua tyhjentää pöytä tarpeettomasta roinasta, ennen kuin alkaa tehdä mitään, mutta noh...)

- Laita uuni lämpenemään 175- asteeseen ja voitele/leivinpaperita n. 20x30cm:n kokoinen uunivuoka.
- Mittaa jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola kulhoon, sekoita ja laita hetkeksi sivuun.
- Vatkaa margariini ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi (n.3 min). Sekoita joukkoon munankorvikejauhe-vesi- seos ja sekoita. Vatkaa sekaan vanilja.
- Seuraavaksi vaihdetaan vatkain käsisekoittimeen, esim. puulasta on hyvä ja sekoitetaan taikinaan jauhoseos. Seuraavaksi joukkoon lisätään kaurahiutaleet, suklaa- ja lakupalat ja kookoshiutaleet. Voi huoletta jättää päivän käsitreenit väliin, sillä tämän taikinan sekoittaminen vaatii tosissaan voimaa.



- Kippaa taikina vuokaan ja taputtele käsin tasaiseksi.
- Paista noin 25 minuuttia.


(Oho. Siinä lepäävät vieläkin ja koska olin luvannut ettei krapulapäivänä tarvitse jaksaa mitään ylimääräistä, niin voin hyvin jättää huomiseen, vaikkei krapulaa olekaan.)

Valmista tuotosta en valitettavasti ennättänyt ikuistamaan, mutta kun kuvittelee mielessään ison, neliskanttisen cookien, niin päästään varmasti aika lähelle totuutta.

Krapulaa tai pikemminkin sen olemattomuutta voikin käyttää hyvin aasinsiltana siihen, kuinka oli eilen Maijan kanssa puhe, että voisi lähteä retkellä Lielahden Citymarkettiin tänään, jos olen ihmismäisessä kunnossa. Aamulla heräsinkin virkeänä puoli kahdelta (empä ole ikinä nukkunut noin pitkään!), niin se oli sitten sillä selvä. Ajatus tähän lähti siitä, kun innostuin yhdestä leivontaohjeesta, johon tuli Pandan juoksevaa lakumöhnää(niin lukee pakkauksessa), mutta sitä ei löytynykään mistään keskustan kaupasta, niin oli pakko lähteä katsomaan myös isompien putiikkien valikoima. Eipä löytynyt Citymarketistakaan, mutta ei sen niin väliä, sillä näkyi Jonne Aaron(!) kumminkin. Minullahan on siis erittäin HC- luokkainen Negativemimmi- tausta yläastevuosilta ja tämä oli kuitenkin ensimmäinen kohtaaminen em. henkilön kanssa Tamperelaistumiseni jälkeen. Varmasti merkittäväksi sen teki se, että tapahtui juuri Citymarketin juustohyllyssä. Ei, en huutanut tai saanut minkääntasoista hepulia, ei huolta. (Jäin miettimään kuka edes olisi sellainen, kenen tähden edes voisi saada hepulin, mutta äkkiseltään ei tule mieleen ketään. Varmasti niitäkin on.)


(Tampereen sää oli tänään tämä n.15:15. Miltei kotikadulla odottamassa bussia numero 27.)


(Bändäribussikorttini tai ainakin melkein)


("Miten "turistikuvissa" ollaan?" Maikki)





(Elintärkeitä ostoksia! Suomalainen vesimeloni yllätti niin paljon, että oli pakko testata. Äsken maiston, niin ihan meloonilta maistuu, vaikkakin aika miedosti ja väriltään on tosi hailakka.)


(Kotimatkalle lähdettäessä testasin heijastaako miten pahasti, jos ottaa kuvaa lasin läpi)


(jotta voitiin ottaa ajastimella roskiksen päältä parhain yhteiskuva. Oli kumminkin meidän ensimmäinen yhteinen retki, niin jo siksi ikuistamisen arvoinen.)

Tämä päivä meni sitten tälleen, kun kello näyttää jo kymmentä vaille kymmentä. Onneksi huomenna on sunnuntai, niin ehtii unirytmejä tasoittaa ja ehkä saamaan jotain aikaankin. Sain eilen vihdoinkin korkattua Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu, niin voisin loppuillan pyhittää sille. Jos nyt tältä Negativen kuuntelulta maltan, sillä ollut sen verran paljon tänään tapetilla, että oli pakko laittaa War of love soimaan.