Ruokalaskut kuriin!

Taas alkaa olla se vaihe kuusta, kun on syytä alkaa kiinnittää huomiota tilin saldoon ja siihen, mitä sieltä kaupasta voi kantaa kotiin. En tiedä onko syy Kuninkaankadun Punnitse & Säästä vai Pandan suklaatäytelakut, sillä viime kuukausina rahankäyttöni on lipsunut huomattavasti aiempaan verrattuna. Muutamaa levy- ja kirjahankintaa lukuunottamatta materiaa en ole suuremmin mukanani mistään kantanut, joten ruoka lienee suurin menoreikä.

Jos mietitään ajallisesti suuremmassa mittakaavassa eli ei pelkästään viime päiviä vaan viimeistä kolmea kuukautta, jonka aikana alkanut panostamaan entistä enemmän vegaanisiin elintarvikkeisiin esim. maitotuotteiden sijaan, niin onhan siinä suuri rahallinen ero. Toki paljon on ollut ns. turhaakin, kuten miten yrittänyt pitää makeanhimoani loitolla raakapatukoilla, vaikka esimerkiksi hedelmät olisivat halvempi ja eritoten näin syksyllä, kun kotimaisia omenoita on kaupat pullollaan, ekologisempikin vaihtoehto.


(Ginger bread:it on lemppareita, sillä ihan kuin piparkakkutaikinaa söisi! Sitä vastoin tuon Cashew cookie:n jätän vastaisuudessa suosiolla väliin.)

Tosin tätä voi käyttää aasinsiltana siihen, että jokainen, joka kamppaillut sokerinhimoa vastaan tietää, että hedelmät yms. ovat siinä hetkessä miltei viimeinen asia, joita tekee mieli, mutta ei nyt mennä siihen sen enempää.

Aloinkin miettiä, että mitkä olisivat toimivia strategioita siihen, että kulutuksen saisi pidettyä aisoissa ruokakaupassa(kin), mutta silti olisi mahdollista syödä muutakin kuin puuroa ja perunaa.

Suunnittele!
Varmasti sillä, jos miettisi etukäteen mitä esim. kyseisellä viikolla voisi tehdä ruuaksi helpottaisi hahmottamaan, mitä kaupasta tarvitaan. Liian usein päädyn ummikkona kauppaan (yleensä vielä nälkäisenä), niin menee joko paniikinomaiseen säntäilyyn, kun ei osaa ostaa mitään tai siihen, että mukaan tarttuu kaikkea epämääräistä, mistä parhaimmillaan osa päätyy lopulta roskiin. Ruuan heittäminen hukkaan on asia, joka on aina epämiellyttävää, mutta välillä menee siihen väkisinkin, sillä yhden hengen taloudessa ei vain aina ennätä syömään kaikkea ennen pilaantumista. Suhteeni ruokaan on myös aina ollut hieman ongelmainen, niin toisaalta mielummin käyn vaikka joka päivä erikseen kaupassa ostamassa sen yhden omenan, jos tiedän syöväni sen kuin se, että ostaisin kerralla kilon ja sitten märäntyvät pöydälle, jos ei yhtäkkiä teekään mieli.

Ota toimivia perusresepteja haltuun!
Monta kertaa pähkäillyt, että mitä penikkana ollessa syötiin kotona, että varmasti oli muutakin kuin se jauhelihakastike, tätä nykyä soijarouhekastike ja makaroni. Sitä ja muita erinäisiä mössöjä ruokani useimmiten ovat, mikä on näin pidemmän päälle koitunut todella puuduttavaksi. Ehkä se, miten kasvissyöjäksi olen suorastaan naurettavan nirso, niin kynnys kokeilla kaikkea uutta tai jotain, minkä kokenut pahana on erittäin korkea. Esimerkiksi kaalihan on tosi halpaa, ravitsevaa ja monikäyttöistä, mutta hyi! No ei, olen syönyt ruokia, jotka pitäneet sisällään kaalia ja olleet silti hyviä. Kunnollisen salaatinkastikkeen kanssa pelkkä kaalisalaatikin voi olla tosi jees. En vain ole ikinä itse valmistanut kaalista mitään ja siksi en uskalla siihen kaupassa tarttuakaan, sillä olen tosi skeptinen sen suhteen, että kykenisin loihtimaan siitä jotain hyvää. Ehkä pitäisi joku päivä ottaa riski ja kokeilla, sillä ei kai esim. kaalilaatikko voi kovin pahasti mennä mönkään keittokirjalukutaitoiselta noviisiltakaan.

Useimmiten keinoni kokeilla jotain uutta on se, miten kaivelen jonkun tosi erikoisen ja hienon reseptin, millä useimmiten tullutkin hyvää ruokaa, mutta taloudelliselta kannalta +/- nolla tilanne, sillä useimmiten tuollaisia ohjeita varten tarvinnut ostaa kaikki raaka-aineet erikseen ja ruuasta riippuen riittää maksimissaan pariksi päiväksi. Parhaimmillaan käynyt niinkin, että ostanut kympin edestä aineita, tehdessä jokin mennyt pieleen ja lopussa voi todeta, että juuri kävin kaupassa, mutta silti ei ole mitään ruokaa.

Nytkin on keittokirjoja kirjastosta lainassa, niin pitäisi vaan tunnollisesti selata ja poimia sieltä mahdollisimman monipuolisesti ohjeita, jotka eivät kuitenkaan vaatisi hirveästi kalliita aineita. Tänään tuli taas mieleen, kun tehtiin koulussa powerpoint- harjoitus seitanista luokkatoverini kanssa, että pitäisi käydä ostamassa kikhernejauhoja, että voisi vihdoinkin tehdä seitania. Jotenkin aina unohdan sen olevan edes mahdollisuus, mikä saattaa johtua siitä, että on niin paljon aikaa vievä. Yleensä ruokaa miettiessä on sen kysymyksen äärellä, että mitä tänään voisi syödä, niin seitan ja tofu (ainakin maustamaton ja harvemmin raahdin ostaa muuta kuin Alppron kumipaloja) jäävät pois laskuista.

Yritäs pysyä siinä karkkipäivässä!
Karkinsyönti mennyt taas ihan älyttömyyksiin viime viikkoina tai lähinnä miten lähes päivittäin tullut syötyä/ostettua jotain. Tietenkin ne yksittäiset lakut on pieni menoerä, mutta jos lähtee loppuviikosta ynnäämään, niin varmasti sillekin rahalle olisi muutakin käyttöä.

Oikeastaan koko tämä syomiseen liittyvä baletti olisi varmasti helpompi hallita ja nähdä mielekkäänä, jos olisi joku toinen tai useampia syömässä, sillä itseään varten harvemmin jaksaa panostaa. Ruuanlaitto seurassa on muutenkin kivempaa, etenkin jos voi samalla kinata esimerkiksi siitä, miten isoiksi paloiksi sipulit leikataan. Itseään varten jaksaa harvemmin organisoida mitään suurempaa tai ainakaan pysyä siinä suunnitelmassa, sillä jos ei huvita/jaksa niin voi yhtä hyvin syödä leipää ja antaa olla.

Jos jollain on jotain omakohtaisia vinkkejä tai ihan vain haluaa jakaa kokemuksiaan aiheeseen liittyen, niin olen pelkkänä korvana (tai ehkä paremminkin silminä tässä tapauksessa).

Stereo Total:n Hungry! olisi osuvin tähän kohtaan, mutta eipä sitä tietenkään youtubesta löydy. Sen sijaan tässä olisikin viime hetken linkkivinkki TÄHÄN! Ehkä karmivuutensa tähden suorastaan itkettävän liikuttava.