Laiska bloggaaja

Yleinen saamattomuus ollut varmasti suurin syy etten ole saanut viime päivinä aikaiseksi kirjoittaa mitään. Paljon mielummin katsellut elokuvia toisensa perään ja lukenut. Etenkin lukemisen suhteen vire tuppaa katoamaan ihan liian helposti, niin parempi vain pitää siitä kiinni silloin, kun iskee. Kirjoista tulikin mieleen, miten Helsingin sanomissa oli eilen listattuna syksyn tulevaa kirjasatoa ja vaikkei kyseisissä kirjoissa mitään hysteriaa aiheuttavaa ollutkaan, niin lukuinto nousi monta pykälää. Tulevan Sofi Oksasen teoksen ja ihan hiljan julkaistun Reidar Palmgrenin kirjan laitoin kirjaston kautta varaukseen. Selvästi Oksasen suhteen muutama muukin oli ajatellut olla ovela ja toimia hyvissä ajoin, sillä eihän siinä jonossa ollutkaan kuin 188 ennen minua. Ompahan ensi kesäksi lukemista.

Harmi vain, että lukeminen tuntuu toisinaan olevan teoriassa niin paljon helpompaa, mitä käytännössä. Miten kivaa niitä kirjoja on kantaa läjäpäin kirjastosta kotiin, vaikka suurimman osan kanssa kävisikin niin, että uusimisrajan tultua täyteen päätyy vain palauttamaan opukset luukusta koskemattomina kaikessa hiljaisuudessa. Vuosien varrella kertynyt ties minkälaisia listauksia teoksista, jotka pitäisi lukea ja paha tapa tehdä asioista velvollisuuksia, vaikka oikeasti eivät olisikaan, niin nostaa suuresti kynnystä tarttua toimeen. Tätä nykyä pyrkinytkin enemmän lukemaan mahdollisimman impulsiivisesti sitä, mikä sattuu juuri silloin kiinnostamaan eniten ottamatta sen enempää paineita.

Tarkoituksena oli alkujaan jakaa brownie- resepti, joita tein alkuviikosta, mutta näemmä päädyinkin puhumaan jotain ihan muuta. Alkuviikosta olin Keski-Suomessa vanhempieni luona vierailulla ja tarkoituksena nähdä yhtä parhainta mimmiä, Ninaa, joka on lähdössä kohta miltei vuodeksi seikkailemaan ulkomaille Uuraisille, Bristoliin. Sattuipa niin, että tiistaina neiti täytti vuosia ja ideaköyhänä ajattelin, että josko vaan leipoisi jotain ja suklaasta nyt tykkää kaikki (paitsi miun sisko, mutta se on muutenkin vähän kumma joskus).

Browniet

220g margariinia
3 dl fariinisokeria
1 tl vanilja-aromia
4,5 dl vehnäjauhoja
05, tl ruokasoodaa
150 g tummaa suklaata rouhittuna (alkuperäisessä ohjeessa pyydettiin 200g, mutta pihistelin kaupassa, kun en uskaltanut ostaa kahta levyä. Senhän tietää, kuka ne ylijäämät olisi syönyt...)
2 dl rouhittuja saksanpähkinöitä
0,75 dl soijamaitoa
(Ei ollut virallisessa ohjeessa, mutta taikinasta tulee tosi jäykkää ja paksua, niin pelkäsin sähkövatkaimen puolesta.)


( Ohje on taas Raisan käsialaa)

- Laita uuni lämpenemään 175- asteeseen. Voitele n. 20cm x 30cm:n kokoinen vuoka.
- Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää vanilja-aromi.
- Sekoita keskenään vehnäjauhot ja sooda. Lisää rasvaseokseen vuoron perään maidon kanssa. Puulasta voi olla sekoittamisessa miltei paras, sillä taikinasta tulee sen verran jäykkää, että vatkaimesta saattaa loppua tehot.
- Sekoita viimeisenä joukkoon suklaa- ja pähkinärouhe, ja levitä taikina mahdollisimman tasaisesti vuokaan.
- Paistoaika riippuu vähän uunin tehokkuudesta, sillä itse pidin reilun 20 minuuttia ja saattoi olla silti ihan liian kauan brownieksi, sillä kuiva brownie on vaan jotain tosi surullista. (Virallisessa ohjeessa aika on 30-35 minuuttia.)


(oli hyvää, vaikka kuvassa näyttää lähinnä leivältä)


(oltiin Jyväskylän kauppakadulla retkellä ja kuuntelemassa, kun vanha setä huuteli hävyttömyyksiä pikkutytöille.)

Yrittänyt taas taistella sokeria vastaan vaihtelevalla menestyksellä. Ehkä jos oppisi syömään kunnon ruokaa ja ennen kaikkea säännöllisesti, niin olisi varmasti helpompi, mutta jospa miekin joku päivä opin.

Nyt taidan mennä takaisin lukemaan.