Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana

Kahvi - kulttuurimme ihastuttavin päihde ja piriste! Monta kertaa miettinyt, miten suuri vaikuttaja on yksin sosiaalisessa kanssakäymisessämme, vaikkei varsinainen kahvilakulttuuri Suomeen suuremmin ole (vielä) rantautunutkaan. Sen oivalsi oikeastaan jo lapsena, kun mummolassa ihmeteltiin sitä, miksei serkun tyttöystävä juo kahvia tai kun alettiin kysellä, jokos sinä olet kahvia oppinut juomaan. Synttärikutsuilla oli aina aikuisten ja lasten kattaukset erikseen, mutta siitäkin hiljakseen siirtyivät ne ikätoverit aikuisten joukkueeseen, jotka olivat mustaa myrkkyä oppineet juomaan ja jättivät mehumukit sikseen. Vähemmästäkin heräsi ajatus, että tämän täytyy nyt olla jotain tärkeää vähintäänkin oman ihmisyyden kannalta, tämä osa-alue tulee ottaa haltuun.

Oma kahvinjuontini vaati pitkää totuttelua ja opettelua. Kaikki oheistuotteet, kuten kahvijogurtti, -jäätelö, -keksit yms. toimi enemmän kuin hyvin, mutta itse kahvi ei vaan mennyt alas yrityksistä huolimatta. Teen litkiminen alkoi hiljakseen kyllästyttää ja lukion lopulla, kiitos Jyväskylän Wayne's coffeen halpojen aamuhintojen aloin suosia ns. lelukahveja eli makusiirappisia Caffe Latteja, jotka tunnetusti ovat aika kaukana varsinaisesta kahvista. Jossain kohtaa huomaamatta tapahtui siirtyminen ihan tavanomaiseen suodatinkahviin ja tässä sitä ollaan; vakaasti kahvikoukussa. Ei nyt (ehkä) riippuvuudesta voida puhua, vaikka kehossa sen tunteekin aika nopeasti, jos aamukahvit jäi väliin. Jos olisi tarpeeksi hyvä syy lopettaa, niin varmastikin onnistuisi, vaikka vaatisikin totuttelua. En vain toistaiseksi ole keksinyt mitään syytä, miksi kahvista tulisi luopua. Toki toisinaan tulee epähuomiossa juotua hieman liikaa ja pelkkä mielikuva tuoreesta, höyryävästä kahvikupillisesta saattaa olla nautinnollisempi kuin itse kahvin juominen. Toisaalta uteliaisuudesta voisi joskus kokeilla olla kahvitta, että onko millainen vaikutus kehoon, mutta katsellaan sitä sitten, jos tuntuu ajankohtaiselta.

Tämä kaikki toimi oikeastaan aasinsiltana sille, miten tarjoilijan koulutuksessani olen vihdoinkin päässyt alkulätinöiden yli ja ns. tositoimiin. Mennyt viikko harjoiteltiin kahvilanpitämistä eli opeteltiin mm. erikoiskahvien tekoa. Pakko sanoa, että olen/olin aika innoissani kaikesta informaatiosta, mitä tulee nimenomaan kahveihin liittyen, sillä tällä hetkellä baristan hommat kiinnostaa kumminkin eniten. Kuinka siistiä olisi tietää enemmän erilaisista kahveista, paahtamisesta/paahtimoista ja osata vielä tehdäkin kaikkia hienoja. Tosin liika on liikaa tässäkin! Katsottiin youtubesta kaikenmaailman Latte Art- videoita ja minusta ne koiranpäät voi ihan hyvin jättää väliin, turhaa hifistelyä.





Perjantaina harjoiteltiin myös erilaisten kahvidrinkkien tekemistä. Harvemmin tulee koulusta lähdettyä utuisessa viskipöllyssä. Nyt kiinnostaisi vaan harjoitella itse kaikkea mahdollista, mikä sinäänsä on varjopuoli tässä, sillä ehkei maidonvaahdottaja kuitenkaan ole se tarpeellisin hankinta. Miten päädynkin aina opiskelemaan juttuja, mitä on hankala harjoitella kotona. Toisaalta eiköhän tässä vielä ehdi. Parin viikon päästä päästään taas leikkimään kahvilaa ja ilmeisesti kuukauden sisään olisi ensimmäinen kahvilaharjoittelukin ohjelmassa, joten sitä odotellessa!


(Ei minulla yleensä näin paljoa kahveja kaapissa ole. Huomaamattani kertynyt näemmä, mutta onneksi ne myös säilyy.)

Ottanut taas mutteripannun käyttöön. Pari vuotta sitten Italiassa reissatessa opin juomaan sillä keitettyä kahvia ja olikin pakko hankkia samanlainen heti Suomeen palattua. Pitkään menikin niin etten juonut muuta kuin mutteripannulla keitettyä. Tosin juhtui osittain siitäkin, että tavallinen keitin keitti ruskeaa vettä.