en tiedä onko luontevaa tapaa aloittaa kirjoittamaan miltei vuoden kestäneen hiljaisuuden jälkeen, mutta päätin silti yrittää. Olen nimittäin huomannut tarvitsevani sinua jälleen, kun elämä ja muistamisen arvoiset ajatukset/asiat hukkuvat arjen liejuun, tiskivuoriin, likapyykkikoriin, työpaikan pukuhuoneeseen ja pudonneiden lehtien tavoin Satakunnankadun varrelle.
Ajattelin ensin alkaa aivan alusta, sillä se on aina selkeämpää, mutta palattuani näihin teksteihin, muistin kuinka meillä on ollut hyvät hetkemme ja olisi sääli painaa ne villaisella unohduksiin. Lopulta kaatui enemmän siihen, kun ei riittänyt kärsivällisyys uuden ulkoasun muokkaamiseen, sillä mitä tietokoneisiin tulee niin olen vain järjestelmällisesti huono.
Vaihdoin nimeä, sillä edellinen oli oikeastaan hätäpäissään keksitty ja vaikkei nykyiselläkään ole oikeastaan tämän blogin kanssa mitään tekemistä, niin pidän siitä vain niin paljon, että tahdoin vaihtaa siihen. Se on suora lainaus Katri Tapolan Kalpeat tytöt- kirjasta, jonka olen joskus poiminut elämänohjeeksi. Miksi juosta minkään perässä, jos voi mennä vain sinne, missä oikeasti odotetaan.
Mennyt vuosi on pitänyt sisällään paljon mullistuksia ja ihmettelyä niin hyvässä kuin pahassa, mutta luettuani ajatuksia viime vuodelta en voi kuin todeta, miten olen perusasioiden kanssa vähintään yhtä hukassa kuin silloinkin. Onneksi on koko loppuelämä aikaa keksiä, mitä tällä elämällä pitäisi tehdä. Toistaiseksi olen keskittynyt lähinnä kaikenlaisiin höpsötyksiin ja ehkä juuri siksi suuremmilta kompuroinneilta on vältytty.
Mahdollisesti palaan menneisiin enemmän myöhemmin tai sitten keskityn vain siihen, mikä juuri nyt on tärkeää, sen näkee sitten.
Meille tuli kesällä kaksi uutta koiraa. Ne on aika hölmöjä, mutta juuri siksi niin parhaita. Kuvassa on niistä toinen, Allu tekemässä pahojaan, sillä ikkunalaudalla ei saisi istua.
Tein käytännönhavainnon siitä, kuinka oman selän valokuvaaminen on erittäin haasteellista. Postipoika toi uuden paidan, niin yritin kuvata sitä ontuvin lopputuloksin. No on siinä Richey, voi ja kannaattaakin katsoa sitä.
Loppuun vielä tämä, sillä olen lääkinnyt kaamosankeutta kepeällä rallattelupopilla ja ei vain voi mennä pieleen, kun tämä soi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti