sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Io sono prima donna discoteca

Yksi maailman parhaimmista tunteista on innostua jostain uudesta, omasta jutusta niin suurella voluumilla, ettei malttaisi olla aloillaan ja huvittaisi vain hihkua. Pari viikkoa sitten kävi näin, kun olin ensimmäisellä italiantunnillani. Muutaman vuoden yrittämisen jälkeen sain vihdoinkin aikaiseksi ja ilmoitin itseni Työväenopistolla järjestettävälle alkeiskurssille. En ole koskaan ollut mikään kielinero ja siksi jännittävää huomatakin innostuvansa näin lujaa. Toisaalta, jos motivaatiota löytyy, niin luultavasti mieleenkin jää jotain tai ainakin se on toivottavaa.

 photo hgjk002_zps2fcab48b.jpg
Vinkki: Pressopannu toimii loistavasti myös maidonvaahdottimena! Oma kehu haisee, mutta voi vitsit, kun missään ei saa niin hyvää soijalattea kuin kotona!

Sen lisäksi, että olen mantrannut ääneen niitä vähäisiä sanoja, jotka osaan ovat vaikutukset muuten olleet seuraavat:

* Pyöriskelyä kirjaston elokuvahyllyssä listan kanssa, johon olen kerännyt kaikki elokuvakirjani Italian kieliset filmit. Umberto D on kuin italialaista Kaurismäkeä!
* Lainasin ties monennenko kerran Danten Jumalainen näytelmä. Hirveästi ei löydy luottoa itseeni sen suhteen vieläkään kaikesta huolimatta, mutta tavoitteena onkin saada edes Helvetti luetuksi.
* Seissyt ooppera- hyllyssä tullen kuitenkin siihen lopputulokseen, etten ole tähän vielä valmis. Verdiä lainasin muuten ja vau! Miksen ikinä muista, että klassista pitäisi kuunnella enemmän.
* Marsala- pullon pohja pilkottaa, enkä ole edes päässyt tiramisuun asti.


Silti ehkä tärkeimpänä: Varattu lennot Tampere-Milano-Tampere 30.10 - 3.11!! Pidetään kortteeria Bergamossa, joka valloitti kolme vuotta sitten ensimmäistä kertaa. Mihin siitä sitten junalla päädytään jää nähtäväksi. Vielä en ole ehtinyt liiemmin ottaa selvää kaikista mahdollisuuksista tai ylipäänsäkään mistään, mutta ei sen niin väliä. Olen menossa Italiaan ja se riittää näin alkuun.

 photo blogeilu2143_zps2308dd45.jpg
Turisti Roomassa keväällä 2012

En oikeastaan tiedä, mistä kaikki alkoi tai pikemminkin miksi juuri Italia kiehtoo näin paljon. Verrattuna moneen muuhun valtioon (tai muutamaan, sillä olen näissä asioissa aika kranttu) Italia ei edusta kärkipäätä esim. kulttuuriasioissa. Yleensä ne ovat niitä asioita, mitkä pistävät liikkeelle t: Neiti-Tietysti-Täytyi-Päästä-Suutelemaan-Oscar-Wilden-Hautaa-Pariisissa. "Muinaista roomalaista roinaa"- lausahdus taisi olla eniten käytetty Roomassa ollesani. Toisaalta ehkä se juttu on nimenomaan mystisyys, sillä ne kiinnostavimmat asiat on itse kaivettava esiin eikä ole liiaksi paineita, kuinka on käytävä siellä ja täällä. Voi keskittyä vain hengittämään kaupunkia, kieltä ja kaikkea sitä, mistä ei ymmärrä mitään.

Olen yrittänyt kaivella Italiaksi musiikkia tekeviä vaihtoehtoisia bändejä, mutta toistaiseksi tulokset ovat olleet heikot. Toisaalta Il genio on jo niin valloittava ettei muita edes tarvita.

4 kommenttia:

  1. Mä innostuin kesällä 2005 italialaisesta Kardiasta (joo, ei se samanniminen suomalainen), jolta löysin muutaman promo-ep:n biisin (Promosottile/04) netistä ja niitä tulikin luukuteltua. Sittemmin ovat julkaisseet jotain, mut en oo oikeen seuraillu ja nyt kestikin hetken kunnes löysin bändin: https://soundcloud.com/kardiamuzik Tuolla ei vaan näytä olevan niitä vanhoja biisejä :(

    VastaaPoista
  2. Täytyypä vilkaista! Olen kumminkin aika varma, että on olemassa se underground- skene (onhan meilläkin ja ollaan kumminkin Suomessa), mutta ennen kuin sen jäljille pääsee. Tietty aina on Andre Bocelli, mutta se alkaa vaan aina itkettää.:')

    VastaaPoista
  3. Ihana Italia-päivitys! Hei ja teillä on sama oppikirja, kun meillä. :D Mahtavuutta. En kyllä nyt malttais yhtään pysyä hameessani vaan olisipa jo tammikuu ja reissu.

    VastaaPoista
  4. Joo en minäkään. Pitäisi nyt kuumeisesti yrittää paikantaa jotain tuolta Milanon suunnalta. Iik!

    VastaaPoista