sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Semmosta ja tämmöstä

Hiljaisuudesta huolimatta hengissä ollaan! Tässä on vain ollut joulu selvittävänä, monta hyvää kirjaa luettavana, jänniä ihmisiä tavattavana, varmaan kilokaupalla lakuja syötävänä, läjäpäin elokuvia katsottavana ja kilometrejä matkattavana, niin ei ole ehtinyt keskittyä kirjoittamiseen. Toisinsanoen olen ollut lomalla ensimmäistä kertaa sitten kesän ja pakko sanoa, että on tehnyt tehtävänsä. Ehkä vihdoinkin oivaltanut lomailun perimmäisen merkityksen, sillä miten virkistävää olikaan piileksiä vanhempien tykönä miltei pari viikkoa ja unohtaa ajankulu kokonaan. Huomenna olisikin sitten palattava takaisin arkirutiinien pariin, mutta eiköhän siitäkin selvitä kunhan saisi unirytmit raiteilleen. Koko viikon olen kyllä yrittänyt ja mennytkin suhteellisen ajoissa nukkumaan, mutta jostain syystä uni ei vain tahdo tulla.

Olipahan vuosi! Aiemmin ajattelin tehdä tarkemman vuosikatsauksen, sillä vuodenvaihde on kuitenkin niin konkreettinen etappi, missä helppoa pysähtyä miettimään mennyttä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mielummin keskitän kaiken tarmoni tulevaan kuin menneiden pyörittelyyn. Kirjojen ja elokuvien osalta saatan mahdollisesti palata viime vuoteen jossain välissä, sillä niistä olen pitänyt aika tarkkaa kirjaa, mutta sen näkee sitten.

27.päivä tuli vuosi täyteen siitä, kun allekirjoitin vuokrasopimuksen nykyiseen asuntooni eli käytännössä muutuin Tamperelaiseksi. Hurja ajatella, että olen asunut täällä vasta vuoden, sillä se on loppupeleissä kuitenkin hyvin lyhyt aika. Yhtään en ole muuttoa katunut, päinvastoin ja tässä ajassa ehtinyt jo kasvaa luotto siihen, että tämä kaupunki pitää minusta parempaa huolta kuin mikään aikaisemmista, vaikka elämä heittelisi miten.

Jos viime vuoden päämääränä oli asettu, niin nyt se voisi olla verkostuminen. Vaikka sekä maailman paras sisko, että Maija asuvatkin samassa kaupungissa, niin tuskin siitä mitään haittaakaan olisi, vaikka ihmisiä olisi arjessa enemmän. Lisäksi niin paljon, kun kirjoja rakastankin, niin olen huomannut kaipaavani konkreettista tekemistä, mihin liittyisi toiset ihmiset. On minulla muutama idea valmiina liittyen erilaisiin järjestöjuttuihin, mutta puhutaan niistä lisää tuonnempana.

Viime vuoteen liittyy myös tämän blogin aloittaminen. Siitä taitaa olla nyt aikalailla puoli vuotta aikaa ja tähän mennessä tätä on katsottu yli kaksi ja puoli tuhatta kertaa, mikä hämmentää minua suuresti. Siisteimpiä blogeja luetaan varmaan saman verran päivässä, mutta se nyt ei alkujaankaan ollut tämän pointti. Ainoa tavoite on oikeastaan ollut yrittää pitää itseni jotenkin kärryillä siitä, mitä elämässäni tapahtuu ja jos joku muukin tahtoo siitä lukea, niin sehän on vaan siistiä. En tiedä onko minulla oikeutta käyttää "partiolaisen kunniasanaa" sillä aikanaan urani partiolaisena tyssäsi aika lyhyeen, mutta siitä huolimatta lupaan yrittää parhaani mukaan aktivoitua päivittämään tiheämpään.

Pitäkäähän itsestänne ja toverista huoli!

3 kommenttia:

  1. Yay! Ehdinkin jo säikähtää, että loppuiko sun bloggaaminen kokonaan. Onneksi pelko oli turhaa, blogisi on ehdottomasti yksi lemppareistani.

    Käsittääkseni sun kirjahyllyltä löytyy Raisan "Puputyttö ja Vohvelisankari"? Millaisia reseptejä pitää sisällään ja onko makeiden vastapainoksi suolaisia ohjeita? Harkitsen kirjan tilaamista netistä, kun kirjastosta tai kirjakaupoista ei tunnu koskaan löytyvän täälläpäin.

    VastaaPoista
  2. Vau, vähänkö ihana kuulla!:)

    Joo löytyy kyllä molemmat kirjat. Puputyttö ja vohvelisankari pitää sisällään taivallisia ohjeita, mutta suurimmassa osassa ei ole rasvaa, sokeria, suklaata jne. säästelty eli jos ei ole tosi makeiden leivonnaisten ystävä niin kirja saattaa olla vikatikki. Tosin omasta mielestäni on jo sellaisenaan ihana opus, sillä ihanan värikkäät ja isot kuvat yms.

    Toinen oma lemppari leivontakirja on Saara Törmän Saa vaivata. Siinä on enemmän tällaisia ns. tavanomaisia leivonnaisia, niin suolaisia kuin makeitakin. Kyseinen kirja on myös ihana puhekielisen tekstin ja lämminhenkisten kuvien takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm...kuulostaa kyllä siltä ettei ole ihan mun tyylinen, kun en äkkimakeasta tai -rasvaisesta välitä niinkään. Mutta hei, tuo "Saa vaivata" kuulostaa kiinnostavalta, kiitti vinkistä! :) Puhetyylisestä tekstistä ja lämminhenkisyydestä tietenkin plussaa.

      Poista