Pikaruokaa ja Mr. Howard

Olin vakaasti suunnitellut ottavani reippaan lähdön tähän päivään heti aamusta ja suuntaavani pitkästä aikaa kirppareille. Kävikin toisin, sillä aloitin eilen illalla lukemaan Uma Karman Kaiken se kestää- teosta, enkä sitten malttanutkaan laskea kirjaa käsistäni ennen kuin vasta äsken, kun sain luettua loppuun. Ei oikeastaan haittannut yhtään, sillä lukemiseni on ollut jo monta viikkoa vähän mitä sattuu. Albert Camus ja työpäivän jälkeinen uupumus eivät selvästikään sovi yhteen, sillä ollut iltaisin huomattavasti helpompi valita elokuvat ja sängyllä pötköttely lukemisen sijaan. Miten virkistävää olikaan nyt lukea tekstiä, joka huomaamatta vaan soljui ohitse. Jos tuo olisi ollut mahdollista lukea tämä kirja silloin, kun olin peruskoulussa, niin veikkaan tiedän, että olisin rakastunut ikihyviksi. Tämän myötä, kun olen päässyt taas lukemisen makuun, niin jaksaa taas tarttua noihin haastavampiin opuksiin, joita nurkissa pyörii. Jes, hyvä Suvi!

Sen verran maltoin jossain vaiheessa irrottautua ja palata tähän hetkeen eli mahassa kurnivaan nälkään ja siihen, miten jääkaapissa ei ole ruokaa. Reippaana en edes päätynyt Gopaliin, vaan päätin tehdä Quasadilloja, sillä olisi takuuvarmasti hyvää ja joutuisivat nopeasti. Hiljan kokeilin Chocochilin ohjetta, mikä osoittautui täydelliseksi. Tosin tällä kertaa oli tehtävä pieniä muutoksia, sillä unohdin kirjoittaa kauppalapun ja sitä myöten muutama aines jäi ostamatta. Eipä niitä sitten olisi edes kaivattu. Sen verran hyviä tuli, että täytyy nyt malttaa olla syömättä viimeisiä, niin jää yöpalaksi discon jälkeen. Ajatus oli tehdä leipää ja ties mitä tänään, mutta enhän mie malttanutkaan. Onneksi huomenna on sunnuntai eli mitä otollisin päivä upottaa kätensä taikinaan (ja hoidella tuo maailmanlopputiski).

Quasadillat

4 Tortillaa
1 pkt Mustapapuja
1 Avokado
1 Punasipuli
½ Punainen paprika
½ Limen mehu
1 tl Juustokuminaa
1/4 tl Jauhettua korianteria
Suolaa ja pippuria

1. Murskaa mustapavut joko haarukalla tai sauvasekoittimella (Riippuu siitä miten tahnamaisen täytteen haluat.). Kaada papumössö kulhoon.
2. Kuori avokado ja poista kivi. Leikkaa pieniksi kuutioiksi ja sekoita papumössön joukkoon. (Olin laiska ja surruuttelin sauvasekoittimella tämänkin. Lopputulos on mahdollisesti vähän esteettisempi, jos avokadon kuutioi, mutta se nyt ei ole niin justiinsa eritoten jos ei ole muita syöjiä.)
3. Leikkaa sipuli ja paprika pieniksi kuutioiksi. Yhdistä mössöön.
4. Lopuksi lisää mausteet ja limen mehu. Sekoita ja tarkista maku.
5. Kuumenna öljyä pannulla. Laita yksi tortillalevy pannulle, levitä puolet täytemassasta levyn päälle ja laita toinen tortilla päälle. Kannattaa pikkuisen painella kädellä tai paistinlastalla, niin että päällimmäinen levy tarttuu.
6. Paista sen verran, että tortilla saa pikkuisen väriä, käännä koko komeus ympäri ja paista toiselta puolelta.
7. Toista 5. ja 6. kohta.
8. Voilá!



Mainitsemisenarvoinen asia tässä päivässä on myös se, että sain vihdoinkin tuunattua kalenterini etukannen! Eihän tässä mennytkään kuin miltei puolitoista kuukautta. Tosin joskus päässyt venymään kesälle asti, niin siihen verrattuna tämähän oli vielä pientä.



Taannoin tilasin ihanimman Pinkkis- sormuksen, niin kuoressa oli tuota parhainta pandateippiä! Oli pakko ottaa talteen kaikki, mikä nätisti kuoresta irtosi. Jääkaapin ovesta löytyy yksi kaistale. Rowland puolestaan ansaitsisi oikeastaan kokonaan oman merkinnän, sillä ollut tehosoitossa oikeastaan koko alkuvuoden. Havahduin kyseisen neron olemassaoloon vasta muutama vuosi sitten, mutta teki heti lähtemättömän vaikutuksen. En oikeastaan sen tarkemmin osaa määritellä, mutta jollain tapaa menee vain aina suoraan ihon alle. Suhteellisen moni itselle merkittävistä bändeistä/artisteista on joko lopettanut tai joku jäsenistä on kuollut ennen kuin olen itse edes heidän olemassaolostaan tiennyt. Jostain syystä Rowlandin kohdalla tuntuu kaikista traagisimmalta ettei näitä kappaleita voi koskaan kuulla soitettavan livenä.