Lemppari paikat osa yksi

Meistä jokaisella on varmasti ne omat tärkeät paikat ja nurkat, jotka herättävät niin ikäviä kuin hyviä muistoja. Niitä ikäviä harvemmin huvittaa muistella. Mikä suunnaton helpotus olikaan joskus viime talvena, kun ensimmäistä kertaa Tampereelle muuton jälkeen lähdin käymään Helsingissä junalla ja Riihimäen kohdalla ei tarvinnutkaan vaihtaa Lahden junaan. Ei pelkästään yksi paikka, vaan koko kaupunki saa vieläkin niskakarvat nousemaan pystyyn. Toisaalta sääli, sillä kyllä siinäkin kaupungissa ehti kivoja juttuja sattua. Mutta se siitä, koska ei liity oikeastaan mitenkään varsinaiseen aiheeseen. Ajattelin, että voisin aloittaa jonkinlaisen "juttusarjan" itselleni merkittävistä paikoista ja koota sitä mukaan, kun osuvat kohdalle. Äkkiseltään ei edes tule mieleen kuin muutama, mutta varmasti niitä on enemmän, kun annan itselleni aikaa miettiä ja ennen kaikkea löytää uusia.

Omasta kodista olisi sinäänsä loogista aloittaa ja itseasiassa ollut mielessä pitkään ihan muuten vaan tehdä Oma koti- merkintä. En tiedä muista, mutta itse olen varmaan sen verran utelias, kun kiinnostaa miltä muiden kotona näyttää. Lähinnä kaikki yksityiskohdat kuten kirjahyllyjen sisällöt, jääkaappien ovet yms. Se on aina jännää käydä ensimmäistä kertaa jonkun kotona, sillä ihmisistä tulee aina tietynlainen mielikuva, niin näkyykö se myös siellä kodissa. Eräs toveri nauroi, kun tuli ensimmäistä kertaa käymään luonani, että miten täällä voikin näyttää näin paljon minulta.

Kodistani ajattelin kuitenkin puhua myöhemmin, sillä ehdottomasti yksi tärkeimmistä paikoista on Jyväskylän kaupunginteatteri. Kyseinen paikka on varmasti ainoa, joka herättää ainoastaan lämpimiä tunteita. Itse en ole koskaan harrastanut teatteria muuta kuin katsojana. Tosin käynyt joskus mielessä, että teatteri tai jonkulainen improaminen voisi olla harrastuksena hyvä, sillä varmasti auttaisi vapautumaan itsestään ja oivaltamaan ettei kaikki ole niin vakavaa. Minkäänlaista esiintymisviettiä tai muutakaan ei ole ikinä ollut, vaan ajatus herännyt puhtaasti psykologiselta kantilta, niin varmasti siksi onkin jäänyt.



Olisiko ollut lukion puolivälissä, kun teatterissa käymisestä enemmän innostuin. En oikeastaan muista enää, minkä ansiosta meni siihen, että kävin katsomassa jokaisen mahdollisen näytelmän, mitä vain meni. Liekkö vain se, miten tuohon aikaan olin aika pahassa henkisessä jumissa niin teatteri oli paikka, jossa pääsi hetkeksi jonnekin aivan muualle. Samalla antoi voimaannuttavan kokemuksen siitä, että tämän takia kaikessa on jotain järkeä. Yksinomaan konkreettinen rakennus, sillä muistan monta kertaa istuneeni lukemassa kirjoja tai kirjoittamassa pääaulassa pitkän aikaa ennen näytöksen alkua väsyttyäni kaupungilla maleksimiseen. Suuri, avara tila, jossa oli hiljaista eikä kukaan häirinnyt, niin vaikutus oli takuuvarmasti rauhoittava.

Täytyy olla aivan mieletön työryhmä takana, sillä viimeisen kuuden vuoden aikana, mitä olen enemmän ja vähemmän käynyt, niin yksikään näytelmä ei ole jättänyt täysin kylmäksi. Varmasti sekin, miten näyttelijät ovat vuosien aikaan tulleet tutuiksi ja pystyy näkemään sen ammattitaidoin, kun on nähnyt jokaisen muuntautuvan ties miksi. Ehkä juuri siksi huomaan edelleen mieluiten hakeutuvani Jyväskylän teatterille, vaikka Tampereen tarjonta on moninkertainen.

Viime viikonloppuinen yllätys vierailu Keski-Suomessa poiki myös ekstempore teatterireissun.



Kaipuun karuselli poikkesi paljon tavanomaisesta, sillä kaikki ilmaisu tapahtui tanssin, laulun tai kehonkielen kautta. Perinteistä dialogia ei ollut oikeastaan ollenkaan. Alussa meni hetki ennen kuin sai ideasta kiinni, mutta lopulta ei voinut kuin hymyillä ja nauraa niin, että silmät valuivat Niagaran lailla. Paikoin samanlaista hysteriaa, mitä muistan Chaplinin Sirkus- elokuvan aiheuttaneen aikanaan, kun ensimmäistä kertaa näki. Jännä yhteensattuma, kun juuri päivällä sisaren kanssa aloitettiin katsomaan Berliinin taivaan alla - elokuvaa, niin sirkuselämän raadollisuus oli varsin monipuolisesti esillä. Sivuhuomautuksena sanottava, että ehdottomasti yksi niistä upeimmista elokuvista, mitä on koskaan tehty. Suosittelen suurella lämmöllä.

Nyt taidan mennä aloittamaan henkisen valmistautumisen ensimmäiseen iltavuoroon. Alan kallistua koko ajan enemmän sen kannalle, että paikkani on siellä kahvikoneen kupeessa, mutta eiköhän tästäkin selvitä, kun vain maltan olla turhia hätäilemättä.

Ainiin, lämmin tervetulotoivotus te parahin uudet lukijat.♥