Pähkinäpiiraan salaisuutta selvittämässä osa. 2

Luulen, että nyt aletaan olla jo aika lähellä samaa lopputulosta kuin mitä Gopalissa pähkinäpiiraan suhteen. Edellisestä kokeilusta otin opikseni sillä, että tein ihan kokonaan erilaisen pohjan, vähän "jämerämmän" jos näin voi sanoa, tuplasin kinuskin määrän ja pähkinät pienin pienemmiksi.

Pähkinäpiiras

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
½ dl ruokokidesokeria (tavallinenkin on ihan ok)
ripaus suolaa
125g margariinia
½ dl vettä

Täyte:
200g pähkinöitä pieniksi rouhittuna.(Hassel- ja pekaanipähkinät sopii ehkä kaikista parhaiten, mutta ihan mistä itse tykkää. Mantelirouhekin on ok.)
2 dl ruokokidesokeria
100g margariinia
1 rkl leivontakaakaota
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl soijamaitoa
2 rkl vaaleaa siirappia

- Laita uuni kuumenemaan 200- asteeseen.
- Ensin kannattaa rouhia pähkinät. Kaupasta saatavat valmiit rouheet on tässä yhteydessä tosi käteviä!
- Paahda pähkinöitä hetki kuumalla ja kuivalla paistinpannulla. En ole hirveästi harrastanut pähkinöiden paahtamista, mutta yleensä siinä vaiheessa, kun alkaa levitä sellainen mukava paahdetun pähkinän tuoksu alkavat olla hyviä. Siirrä syrjään odottamaan.
- Mittaa kaikki pohjan kuivat aineet kulhoon ja sekoita vähän esimerkiksi lusikalla.
- Lisää margariini ja sekoita joko käsin "nyppimällä" tai sähkövatkaimella nopeasti.
- Lisää lopuksi vesi ja sekoita sen verran, että taikina on kutakuinkin yhtenäinen massa.
- Taputtele taikina piirasvuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Sellainen perus pyöreä vuoka (n.25cm halkaisija) on hyvä.
- Esipaista pohjaa noin 10 minuuttia.
- Valmista sillä aikaa täyte.



- Pähkinöitä lukuunottamatta mittaa kaikki ainekset kattilaan ja keitä kinuskiksi. Ei ole tässä yhteydessä niin justiinsa. Sen verran keittää, että alkaa sakeentua eli n. 5 minuuttia.
- Kaada pähkinärouhe kinunkin sekaan ja sekoita.
- Kumoa massa esipaistetun pohjan päälle, tasoita varovasti ja laita takaisin uuniin n. 20 minuutiksi.


(Kermavaahto tai vaniljakastike sopisi hyvin kaveriksi.)

Leivontamusiikiksi valitsin The Beatlesin, kun jostain muistin taas bändin olemassaolon ja soinut enemmän ja vähemmän menneinä päivinä. Tosin ei auttanut Beatlesin rallatuksetkaan, kun oli sen verta äkäinen tiskaaja täällä tuossa aiemmin. Välillä mietityttää asuuko täällä salaa joku toinenkin, kun koko ajan saa olla tiskaamassa. Vähän sama, kun koko ajan saa olla pesemässä silmälaseja ja maksamassa sähkölaskuja, vaikka juuri kuvitteli sen tehneensä. Elämä on toisinaan kummallista.



Kävi pieni vahinko kirjastossa alkuviikosta, kun palautin nöyränä kesken jääneet Camusit sun muut tarkoituksena lainata jotain vähän kevyempää. Lopputuloksena löydän itseni lainaamasta venäläistä kirjallisuutta 1800- luvulta. Omaksi yllätyksekseni olen päässyt jo yli puoliväliin kuvassa näkyvää teosta, sillä olin kokonaan unohtanut miten miellyttävää Venäläisten tekstejä on lukea. Tämä näkemyshän pohjaa muutamaan hassuun kirjaan, mitä elämäni aikana olen ennättänyt lukemaan, mutta silti!

Annoin myös äsken itselleni periksi kaupassa ja päätin testata uudet merkkarit, jotka ovat kummitelleet jo useammalla kauppareissulla. Salmiakkimerkkarithan eivät ole missään vaiheessa kaupoista kokonaan hävinneet, mutta noita hedelmäisiä ei ole ollut sitten lapsuuden. Hurja tunne, kun pistin ensimmäisen punaisen suuhuni, niin suorastaan tulvimalla tuli mieleen muistijälkiä ala-asteen uimakoulureissuilta ja ties mistä. Ei näitä silti välttämättä tarvitse uudestaan ostaa, sillä ovat kuitenkin vähän ikäviä syödä. Leukka paukkunut niin, että hyvä ettei ole mennyt sijoiltaan.

Heräsi myös kysymys: miksi noissa mustissa on tuollainen lovi? Omat merkkarinihan ovat aina olleet kokonaisia, niin mietin ovatko aikaisemmin näyttäneet tuolta vai ovatko nyt tuollaisia vaan siitä syystä, kun jotakuta on huvittanut tehdä niistä tuon mallisia.