Luksusta sunnuntaihin

Ompa ollut aikamoinen viikko! Tiistaina alkoi uusi harjoittelujakso tällä kertaa ruokaravintolassa eikä varmasti tarvitse edes mainita, että jännitti aika tavalla! En ole nimittäin eläessäni ollut ruokaravintolassa töissä. Tuntui, että kaikki ravintolakokemukset ihan vain asiakkaan ominaisuudessakin olivat kadonneet muistin syövereistä eikä mitään käsitystä siitä, miten tarjoilijoiden tulee käyttäytyä! Ensimmäiset päivät etenkin ovat aina vaikeita, mutta siitäkin selvittiin ja samaan hengenvetoon koko viikosta, vaikka väliin mahtui ties mitä tilaustarjoiluita koululla ja motivaation puutteen aiheuttamaa uupumusta.

Tämä kaikki oli lähinnä johdatusta varsinaiseen aiheeseen, nimittäin tänään Kahvila Valossa järjestettyyn vegaaniseen brunssiin! Pari kertaa olen elämäni aikana brunssilla ollut, sillä onhan se varsin tyyristä lystiä, vaikka toisaalta mikäpä sen ihanempaa kuin päästä valmiiseen pöytään syömään herkkuja. Sellaisen ylellisyyden voi itselleen aina silloin tällöin sallia ja nyt olin oikeastaan jo luvannut itselleni, että jos vain tämän viikon velvollisuuksista selviän niin olkoon tämä palkkio siitä.







Sinäänsä tarjottavat eivät olleet mitään maailmaa mullistavia, mutta sitäkin maittavia, niin ei sen niin väliä. Lähinnä erilaisia salaatteja, tapaksia(joihin en kyllä itse kajonnut), tuoretta leipää ja tofua. Jotain lämpimiäkin juttuja oli, kuten marinoituja kasviksia ja falafelmaisia "lihapullia".

Ehkä eniten fiiliksissä olin kuitenkin marjamehusta, joka maistui ihan itsetehdylle! Muutaman kanssa on ollut puhettakin tästä kuinka asioita osaa arvostaa vasta sitten, kun niitä ei enää ole. Lapsuudessani meillä juotiin lähestulkoon pelkästään itsetehtyä viinimarhamehua, mikä oli lähinnä ankeaa! Eikö nyt voida ostaa sitä appelsiinimehua tai limpparia! Nyt vuosien jälkeen huomannut useasti ajattelevani, että voi kun saisi itsetehtyä mehua. No nyt sitä oli ja voi autuutta, varsinaista onnellisuusmehua!

Ainoa asia, jota jäin kaipaamaan oli kunnollinen jälkiruoka. Tarjolla oli hedelmiä, mitkä olivat hyviä kuten hedelmät yleensä ovat ja tulipa saatua vähän vitamiineja, sillä olen tosi huono ostamaan mitään tuoretta kotiin etenkään näin talvella. Mutta ei se ole siltikään mikään oikea jälkiruoka! Okei, myöhemmin tuli suklaakakkua, mutta siinä kohtaa olin jo niin täynnä ettei jaksanut kuin vähän maistaa. Raakasuklaata oli, mikä oli eksoottista, sillä en muista olenko koskaan aikaisemmin maistanut (vaikka pitänyt) tai jos olen niin en ainakaan yhtä hyvää kuin mitä tämä oli.




Brunssiseuralaisena oli paras sisko. Raakasuklaan syöminen osoittautui aika haasteelliseksi.


Tulin ikuistetuksi. Aika näköinen, kun on bindit ja kaikkee.

Loppuun havainto kotimatkalta, sillä olen ties kuinka montaa kertaa päättänyt alkaa pukeutua pelkästään folioon ihan vain siitä syystä, kun en tule toimeen pyykinpesukoneiden kanssa. Ei välttämättä mikään huonoin idea!