Seikkailuun!

Siihen nähden, että kohta tulee täyteen kahdeksan vuotta kasvissyöjänä, niin olen (edelleen) onnettoman huono syömään kasviksia. Sipulia ja banaaneja lukuunottamatta keittiöstäni harvemmin löytyy mitään tuoretta. Toki siihen vaikuttaa useampi eri tekijä, kuten se miten yhden ihmisen taloudessa liian usein ei vain ennätä syödä kaikkea ennen pilaantumista ja itseään varten harvemmin jaksaa panostaa. Lapsuuden traumaattisilla kasviskokemuksilla on myös oma osansa nykypäivän nirppanokkaisuuteen. (Olenkohan maininnut jo siitä, kuinka mummo pakotti syömään säilykepunajuuria, eikä saanut ottaa edes maitoa päälle. Kierrän edelleen kyseisen juureksen kaukaa.)

Tämä lienee kuitenkin nyt sitä aikuisuutta, kun olen tosissani päättänyt tehdä asialle jotain. Onneksi meillä on Raisa Kettunen aka. Pinkkis & Puputyttö, joten tähän taistoon ei tarvitse minun, eikä muidenkaan kasviskammoisten, käydä yksin. Raisa on ainakin minut Puputyttö- kirjoillaan vakuuttanut siitä, että häneen jos kehen voi luottaa reseptiasioissa. Siksi olinkin enemmän kuin innoissani kuullessani, kuinka työstää uutta kirjaa, jonka tarkoitus on nimenomaan tutustuttaa erilaisiin kasviksiin mahdollisimman yksinkertaisesti. Kyseinen kirja, Kasvisseikkailu löytyy nyt kirjakaupoista ja omani kopsahti tänään postiluukusta.




(Miltei liikutuin, sillä ihastuttavampaa omistuskirjoitusta saa hakea. Kylkijäisistä puhumattakaan. *tähän kohtaan paljon sydämiä*)

Kasvisseikkailu on pääasiassa suunnattu perheen pienimmille, mikä on mielestäni enemmän kuin hyvä asia. Lapsille on tärkeää osoittaa jo pienenä, että kasviksista on moneksi, ettei käy kuten allekirjoittaneelle. Noiden punajuurien lisäksi lapsuuden kasvismuistot rajoittuu lähinnä kuivan lantturaasteen nieleskelyyn vedet silmissä ja suolakurkkujen kätkemiseen servetteihin koulun ruokalassa.

Kirjassa seikkailevat sankarimme Massu Kattinen, Kani Kamala, Lettu Kettutyttö ja Herra Hankala tekevät varmasti vaikutuksen polvenkorkuisiin, sillä ainakin yhden vähän vanhemman ovat voittaneet puolelleen vaikkei seikkailu ole vielä edes alkanut. Jokaiseen reseptiin liittyy sympaattinen pohjustusteksti, mistä pisteet nousee lisää. Varoitukset ovat myös paikallaan, niin ei tule sitten yllätyksenä, jos yhtäkkiä haluaakin vaikka astronautiksi. Itse arvostan keittokirjoissa eniten ohjeiden lisäksi kotikutoisia pohdintoja/pohjustuksia ja lämminhenkisiä kuvia. Kliininen kirjakieli ja teknisesti onnistuneet kuvat, jossa täydellinen kakku on täydellisessä valaistuksessa puhtautta hohkavalla marmoripöydällä on vain jotain tosi ankeaa.


(Kirjan ihastuttava kuvitus ansaitsee myös tulla mainituksi.)

Ensivaikutelma nopealla ohjeiden selailulla antaa kuvan simppeleistä, kukkaroystävällisistä ja etupäässä herkullisen kuuloisista kasvisruuista. Oman pääni Suvi Hankala yrittää kovasti mutista "Hyi kaalia, en syö! Yäk lanttua!", mutta olkoon tuon äänen nitistäminen tuleva missioni. Näin kesän ja tulevan satokauden kynnyksellä onkin hyvä julistaa taistelu kasvisten puolesta ja ennakkoluuloja vastaan! Ainakin tukijoukot ovat kohdallaan, katsotaan sitten myöhemmin miten kävi.

Koko aamun soinut ihanin Rauli Badding, mutta nyt on pakko vaihtaa Karkkiautomaattiin, sillä sopii täydellisesti soundtrackiksi tähän kohtaan.