Kun hätä ei ole tämän näköinen

(Suomalaiset sananlaskut on ihania, sillä jos jää analysoimaan sanatarkasti, niin useimmissa ei tunnu olevan mitään järkeä. Tuota otsikoksi päätynyttä jäin miettimään, että minkä "tämän"? Eipäs kun tajusinkin eli ei mitään! Ei ole kauaakaan, kun jonkun kanssa pohdittiin mitä "Nyt hippulat vinkumaan!"- ilmaus merkitsee tai lähinnä ne "hippulat". Joo, mutta se siitä.)

Kuinka lahopäinen täytyy taas ihmisen olla. Äitienpäivän tuleminen oli kyllä tiedossa ja muistin jopa soittaa äidille aamulla, mutta sen unohdin ettei tänään tietenkään ole kaupat auki! Eilen kaupungilla pyöriessä ei tullut mieleenkään, että ruokakaupassa voisi käydä, sillä kotona oli vielä viikolla tehtyä pastavuokaa ja reippaasti söinkin kaiken ettei sitä vaan tarvitsisi syödä enää tänään. Liekkö joku ravintoainepuutos, kun aamuyöllä discon jälkeen jaksoin vielä pyöritellä reseptejä, että mitä tänään voi syödä. Eipä sitten mennyt ihan niin kuin piti.

Defenssinä on hyvä syyttää nykyistä kauppakulttuuria, sillä kaikki on aina auki oli joulu tai juhannus. Nykyiseltään ollaan totuttu pääsemään niin helpolla ja vaivatta, niin sitten onkin pasmat aivan sekaisin jos jokin ei menekään totuttuun tapaan *kröhöm*. Omasta mielestäni ihmiset kyllä pärjäisivät ihan hyvin, vaikka kauppojen ovat eivät joka päivä aukenisikaan. Ei sillä ettenkö itse kävisi sunnuntaisin kaupassa, päinvastoin, mutta tarvittaessa pärjäisi kyllä ilmankin ja olisipa opeteltava suunnittelemaan elämää pidemmälle. Luulisi muillakin olevan muuta käyttöä tuolle ajalle sunnuntaisin, kuin kaupassa käyminen ainakin (perheellisten) duunarien vinkkelistä katsottuna. Tietenkin perhe on elätettävä eivätkä opiskelijatkaan elä silkasta Ruotsin kieliopista, mutta jätettäköön asiallisista asioista kirjoittaminen asiallisille henkilöille ja palataan takaisin tyhjän jääkaappini äärelle.

Onneksi en antanut pienien takaiskujen lannistaa, vaikka olikin lähellä. Jostain syystä tehnyt mieli hampurilaisia tosi pitkän aikaa ja pikaisen inventaarion ja reseptien pyörittelyn jälkeen näyttikin siltä ettei tarvitsisikaan turvautua Makuunin lakuhyllyyn.


(T-Rexin Electric warrior tarttui mukaan viimeksi kirjastossa käydessäni ja päätyi tämän päivän kokkaussoundtrackiksi. En ole vuosiin kuunnellut Bolania, jos jotain satunnaisia kappaleita ei lasketa, vuosiin ja kuulostipahan hyvältä pitkästä aikaa!)

En muista olenko koskaan tehnyt hampurilaisia itse. Olevinaan liian vaivalloista, mikä tavallaan onkin totta. Jos tahtoo saada hyvää jälkeä aikaan, niin mahdollisimman paljon kannattaa tehdä itse ja vie ihan eri tavalla aikaa kuin kaapia jotain kasaan kaupan purkeista. Toisaalta mitäpä muutakaan tämmöisinä sunnuntaipäivinä on kuin aikaa.

Ehkä paras hampurilainen ikinä!

Aloitin marinoiduista sipuleista, joita maistoin Maijan tykönä taannoin ja siitä asti tehnyt mieli tehdä, mutten ole saanut aikaiseksi ennen kuin vasta tänään. Sääli ettei pelkällä sipulilla taida elää, sillä siitähän saa vaikka mitä hyvää eikä maksa juuri mitään. Toisaalta saattaisi karkoittaa kanssaeläjät varsin näppärästi, jos ruokaympyrästäni muotoutuisi pelkkä sipuli.

Marinoidut sipulit
Kaksi sipulia
½ dl balsamicoa
n. ½ dl intiaanisokeria (tällä haavaa ei löytynyt mitään muuta, mutta tavallinen käy yhtälailla. Silloin kannattaa laittaa ehkä pikkusen enempi.)
3 rkl (oliivi)öljyä
pikkusen suolaa ja pippuria

Eipä siinä sen kummempaa kuin sipulit kuoritaan ja pienitään halutun kokoisiksi palasiksi. Sitten sekoitetaan marinadiainekset keskenään ja kaadetaan sipuleiden päälle johonkin kannelliseen kulhoon. Kannattaa vähän sekoitella, kansi päälle ja jääkaappiin. Jotta sipuleihin ehtii tulla makua, niin kannattaa antaa niiden olla vähintään pari tuntia. Sopiva pikkupuuha hoitaa esimerkiksi siivouksen lomassa.

Tässä välissä piti juosta Rautatieaseman Siwasta vähän lisää tarpeistoa ja onnistuin vieläkin kiertämään Makuunin lakuhyllyn, hyvä minä!

Seuraavaksi kannattaa tehdä sämpylät, jos ei ole laiska ja turvaudu kaupan tarjontaan. Suosittelen tekemään itse, sillä maku on huomattavasti parempi. Tein tällä kertaa tällaisella ohjeella, joka on mukailtu kuvassa näkyvän zinen ohjeesta elikkäs:

Sämpylätaikina
2,5 dl vettä
1 dl kaurahiutaleita
½ pss kuivahiivaa
1 rkl siirappia
1 tl suolaa
sopivasti jauhoja (eli n. 6-8 dl)
½ dl öljyä

Ota hanasta kädenlämpöistä vettä ja laita kaurahiutaleet likoamaan hetkeksi. Ota n. ½ dl jauhoista ja laita kuivahiiva niiden sekaan ennen kuin lisäät. Seuraavaksi suola, siirappi ja osa jauhoista sekoitetaan joukkoon. Tässä kohtaa on hyvä hetki laittaa käsi mukaan, lisätä jauhoja ja öljy. Taikinaa kannattaa vaivata viidestä kymmeneen minuuttiin; niin kauan kun irtoaa kulhosta ja tuntuu kimmoisalta. Anna kohota n. puoli tuntia esim. tiskialtaassa, jossa on lämmintä vettä. Muotoile taikina sämpylöiksi (mie sain tuosta määrästä viisi sellaista aika isoa) ja kohota pellillä liinan alla n. vartti ennen kuin laitat uunin lämpenemään 225- asteeseen. Sämpylät paistuu uunista riippuen noin 12-15 minuuttia. Kun alkavat näyttää kullanruskeilta, niin ovat aika varmasti valmiita.

Esimerkiksi siinä välissä, kun sämpylätaikina kohoaa kannattaa valmistaa kastike. Periaatteessa tämä on salaatinkastikkeen ohje, mutta rakenteeltaan sen verran paksua, että toimii yhtä hyvin tässä tarkoituksessakin. Huijaamatta, ehkä parhainta kastiketta ikinä. En ole testannut, mutta voisin veikata, että tämän kanssa pahvikin voisi olla ihan kelvollinen ateria. Ohje menee näin:

Paras (salaatin)kastike!
1 punainen paprika
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 rkl inkkarisokeria (Tavallinenkin käy. Silloin laittaisin neljä.)
3 rkl sinappia
3/4 dl omenaviinietikkaa
1 tl mustapippuria
1 tl suolaa
1 tl basilikaa
½ tl chilijauhetta
70g tomaattipyrettä
2 dl oliiviöljyä (itse tosin jouduin laittamaan sekaisin, kun sekä oliivi-, avokado- ja rypsiöljyä, kun ei tahtonut mikään riittää. Onneksi kauppa on huomenna auki!)

Kuori sipuli ja pieni vähän pienemmäksi. Poista paprikasta kanta ja siemenet, ja pieni vähän pienemmäksi. Laita sitten kaikki ainekset kulhoon ja huristele sauvasekoittimella tasaiseksi. Jos tahtoo saada juoksevampaa, niin kannattaa lisätä pikkuisen öljyä. Tuosta määrästä tulee yhden Saarioisten hillopurkillisen verran kastiketta.

Sitten se olennaisin eli pihvi. Sehän riippuu ihan siitä millaisen pihvin hampparinsa väliin haluaa, että millaisia kannattaa tehdä. Itse päädyin seitaniin tällä kertaa, sillä kaikki ainekset löytyivät valmiina kaapista eikä ole hetkeen tullut tehtyä. Kyseinen ohje on myös em. zinestä.

Seitanpihvit
2,5 dl gluteenijauhoja
1,25 dl kikhernejauhoja
2 rkl grillausmaustetta
1 rkl savupaprikajauhetta
0,75 rkl jauhettua inkivääriä
0,5 dl soijakastiketta
1 rkl öljyä
reilu desi vettä

Keitinvesi:
n. 1 l vettä
loraus balsamicoa ja soijakastiketta
1 tl kasvisliemijauhetta tai yksi kasvisliemikuutio

Paistamiseen öljyä ja halutessaan voi laittaa vähän grillikastiketta.

Sekoita kaikki kuivat aineet sekaisin kulhossa. Sekoita nesteet omassa kulhossaan ja lisää kuivien aineiden joukkoon. Sekoita taikina käsin ja vaivaa muutama minuutti, jotta saat taikinasta kiinteän. Muotoile pötkö, leikkaa n. 10 osaan ja painele palasista pihvejä. Keitä pihvejä noin. 10-15 minuuttia. Nosta pihvit reikäkauhalla esim. lautaselle ja kuumenna pannu paistamista varten. Paista pihvejä muutama minuutti, niin että saavat vähän väriä molemmilta puolilta.


(Jotain vihreää se olisi kaivannut, mutta seuraavalla kerralla sitten. Porkkana oli ainoa tuore rehu, jota kaapista löytyi tähän hätään ja senkin päädyin syömään ihan sellaisenaan, sillä olisi ollut vähän liian extreme tuolla välissä.)

Lopputuloksena tiski, joka ei vaan lopu ja entistä tyhjemmät ruokakaapit, mutta ei se mitään, sillä maha tuli täyteen ja ompa muuten ihanaa olla vegaani, kun voi syödä näin hyvin!

T.Rexin lisäksi muistin tänään myös yhden upeimman naisen olemassaolon, nimittäin Tori Amosin. En tiedä miten on edes mahdollista, että aina unohdan. Vahvat naiset pärjää aina.