Taloyhtiössämme suoritettiin tänään asuntojen kuntokartoitusta. Eivät olleet jättäneet jälkeensä mitään noottia tai tiedotetta, niin jospa kaikki on kunnossa. Ei sillä, että olisin huomannut mitään näennäistä vikaa missään, mutta eihän sitä koskaan tiedä ja olisi ankeinta joutua muuttamaan nyt. Viime vuosiin mahtunut turhia muuttoja ihan kiitettävästi ja viihdyn Amurin tyttönä enemmän kuin hyvin.
Muuttokammo ei tosin ollut tässä nyt pointtina, vaan lähinnä jäin miettimään, miltähän kotini näyttää tuntemattoman silmissä, minkälaisen kuvan se antaa minusta. Sinäänsä isännöitsijät ovat varmasti nähneet vaikka minkälaita luukkua ja tokkopa suuremmin edes kiinnittävät huomiota, jos ei ole kaikki ihan rempallaan, mutta silti. Tämä kaikki johti siihen oivallukseen, että voisin vihdoinkin tehdä sen koti- merkinnän, joka on käynyt mielessä useamman kerran. Itse tykkään lukea ja katsoa kuvia ihmisten kodeista. Suosikkejani ovat pienet yksityiskohdat, kuten kirjahyllyt ja sen sellaiset asiat, jotka kertovat meistä kaikista eniten. Etenkin, jos kyseessä on ihmisiä, joita ei välttämättä tule koskaan tapaamaan tai ainakaan käymään heidän luonaan. Kotikuvien kautta kokonaismielikuva muuttuu huomattavasti elävämmäksi. Muistan, kuinka ihanaa oli aikanaan saada kirjekaverilta tulostettu valokuva omasta huoneestaan ja miten oli tehnyt kuvan ympärille merkintöjä siitä, missä mikäkin hänen aiemmin mainituista asioista oli ja mistä erityisesti piti.
Eteisessä näyttää tuolta. Vasemmalla puolella menee ovi vessaan, josta en viitsinyt ottaa kuvaa, sillä ei olisi saanut mitenkään järkevää ilman, että oma naama olisi näkynyt peilikaapin ovesta. Vessat on aina vessoja, harvoin niissä mitään ihmeellistä on. Paitsi minulla on Frank Iero.
Asumus itsessään näyttää toiseen suuntaan tältä. Fiksuna en tajunnut laittaa verhoja kiinni, niin valo tulee pöhkösti, mutta eipä se ole ennenkään ollut niin justiinsa. Huomasin myös, että kamerassa on jokin vialla eikä tarkenna yhtään eli mistään ei saa edes selvää. Voitte kuvitella loput!
Toiseen suuntaan näyttää tältä. Kyykin nurkassa olevan nojatuolin päällä, joka jäi pois kuvista. Samassa nurkassa sijaitsee myös Velvet goldmine- juliste ja hulavanne.
Elämäni jääkaapin ovessa.
Köyhän miehen astiakaappirunoutta.
Elämäni tarpeistoa eli leivoskirjat ja riimut.
Curtis on repäisty Italiasta. Miltei jäin auton alle irroittaessani tai tuon enempää en ehtinyt repäistä. Sympaattisinta, miten Love will tear us apart on käännetty Italiaksi.
Mänsesteri näyttää ikkunastani nimenomaan Manchesterilta tai ainakin miltä kuvittelisin siellä näyttävän. Jos kuvakulmaa kääntää pikkuisen vasempaan, niin näkyisi Hämeenpuisto.
Tarpeistoa vol.2
Tänään: kävin kirjastossa, kuuntelin Melody Clubia ja opiskelin viinejä.
Muistin juuri, että löysin viime viikolla kirpparilta Charles M. Schulz:in Koti on koirankopin katolla- kirjan. Samaa sarjaa, kuin ennestään löytyvä Onni on- opus. Tämän hetken suosikkini ovat Koti on paikka, jossa jotkut vain löhöävät ja lihovat. tai Koti on paikka, jonne ystävät voivat tulla pitämään sadetta. Tenavat ovat vain parhaimpia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti