Oodi Alprolle ja kesäbingon tilannekatsaus

Tämä on oikeastaan jo viime vuoden juttuja, mutta miten lie unohtunut lähettää ylistystä ja suuret kiitokset Alpron suuntaan Airy & Creamy- vispikerman kehittämisestä. Aikaisemmat kokemukset täysin kasvipohjaisista kermoista leivonnan puolella ovat olleet lähinnä pettymyksiä. Kaurapohjaiset ovat olleet vetisiä ja mauttamia, ja soijapohjaisista jäänyt iljettävä kalvo kitalakeen eikä maussakaan ole ollut kehumista. Vastaavasti tämä on rakenteeltaan ilmava, mutta silti napakka, joten soveltuu hyvin myös pursotuksiin. Kulinaristiselta kantilta katsottuna ei maussa eikä suutuntumassa ole valittamista. Ammatinvalinnan puitteissa on tullut kermojen kanssa pelattua ihan kiitettävästi, niin mielestäni tämä ei radikaalisti eroa siitä lehmästä tulevaan. Hinta on kohtuullinen ja saatavuus hyvä. Kannustankin kaikkia nyt parhaana mansikkakakkusesonkina antamaan lehmille ansaitun loman ja valitsemaan Alpron.

Alla muutama kuva, jossa esiintyy em. maailmanpelastuskeksintö.

(Tragikoomista, että kuvatiedostoissani on kohta enempi kuvia ruuista kuin ihmisistä, mutten edes tee niillä kuvilla mitään, kun en tunnu saavan aikaiseksi purkaa reseptejä tänne.)



Viime talvena kuuntelin Kaj Chydeniusta kera mustikkarahkan. Purkki alproa vispattuna, n. puoli purkkia maustamatonta soijajogurttia ja marjoja/hedelmiä silleen sopivasti. Toimii varmasti myös ilman Chydeniusta.



Inspiroiduin talvella Gopalin valkosuklaa-mustikka- kakusta ja yritin tehdä itse samanlaisesta. Pohja taisi jäädä vahingossa vähän raa'aksi ja suklaata olisi voinut olla enemmän, mutta muuten ei valittamista.



Sitruunatäytelakut ovat olleet tämän kesän hitti, mikä on heijastunut keittiöönkin. Ensimmäisessä versiossa sitruunapiiraastani oli omat puutteensa, mutta aika äkkiä se silti hävisi parempiin suihin. Kunhan raparperi- ja mansikkasesongista päästään, niin täytyy palata asiaan. Mistä tuli mieleen, kun sitruunapiiraan ohjeita etsiessäni törmäsin youtubevideoon, jossa tekivät vegaanista sitruunamarenkipiirasta! Lähinnä yllätyin siitä, miten sai aikaan niin kuohkean marengin kananmunankorvikejauheesta. Ainakin näytti samalta mitä "alkuperäinen". Sen verran jäi kyseinen ohje polttelemaan, että varmasti on joskus pakko testata. Pisteenä i:n päälle leipomossa oli tatuoitu punkkipoju.

(Oho, mikä myyntipuhe. Ansaitsisin tästä hyvästä vuoden vispikermat veloituksetta. Jos joku Alpro- ihminen sattuu lukemaan, niin kröhöm.)

Tämä kaikki tuli mieleen, kun menneen viikon aikana olen ollut usemmassakin eri keittiössä tekemisissä kyseisen valmisteen kanssa. Tulevalla viikolla voisin yrittää pyöriä omassakin keittiössä, sillä perjantaina allekirjoittanut täyttää vuosia ja mikä olisikaan parempi tekosyy leipomiseen.

Kesälomasta on yli puolet jo takana, mutta tuntuu jo nyt siltä etten olisi ollut kuukausiin töissä, mikä on jo voitto itsessään. Kesäbingosta olen päässyt vetämään jo yli Joensuun ja kroketin, jes! Huomenna alkaa heinäkuu ja viimeinen lomaviikko, joka on selviä suunnitelmia vailla ja hyvä niin.

Loppuun vielä blogivinkki! En ole ikinä suuremmin innostunut sisustamisesta, joten sisustusblogeihinkaan en ole kokenut tarpeelliseksi perehtyä. Tämän, Vicodin Kuvalehti- blogin löysin facebook- suosituksen kautta ja huomaamattani olen jäänyt koukkuun. Kaikenlaista krääsää arvostavana henkilönä koen samaistumista ja on aina kiinnostavaa lukea, kun joku keksii näperrellä itse kaikkea siistiä. Tämän blogin innoittamana olen miettinyt vauhdittuisikohan roskien vieminen sillä, että liimaisi askartelusilmät roskapöntön kylkeen. Voisi ainakin kuvitella, että vaikutus olisi positiivinen, jos aina roskakaapin oven avatessa vastassa olisi syyttävästi tuijottava silmäpari. Huomenna voisin asioida Tiimarissa.